”Is there any story that ends like that?”: Kerronnan etiikka Jeffrey Eugenidesin romaanissa The Marriage Plot

Abstract

Tutkielma käsittelee kerronnan etiikkaa Jeffrey Eugenidesin romaanissa The Marriage Plot (2011). Samaan aikaan se myös testaa professori Hanna Meretojan kertomusten eettiseen arviointiin kehittämää narratiivisen etiikan teoriaa. Tavoitteena on yhtäaikaisesti tuottaa eettisesti moniulotteinen luenta The Marriage Plotista, haastaa narratiivisen etiikan teoriaa kohdeteoksen avulla ja osallistua kertomuseettiseen keskusteluun.

Tutkielmani alussa esittelen viimeaikaista kertomuseettistä keskustelua ja Meretojan heuristista kertomuseettistä teoriaa. Hermeneuttiseen traditioon pohjautuvassa narratiivisessa etiikassa kertomukset nähdään merkittävänä osana kokemusten tulkintaa, identiteettiä sekä kulttuurien ja yhteiskuntien sosiaalista rakentumista. Keskeisenä ajatuksena on kertomusten valta muovata mahdollisen tajua eli kuvitelmia siitä, mitä voi olla olemassa ja millaisia asiat ovat. Siksi mahdollisen tajua laajentavat kertomukset nähdään eettisinä ja sitä supistavat eettisesti arveluttavina. Kertomusten eettistä potentiaalia arvioidaan tutkimalla niiden käyttämiä kerronnan tapoja. Keskeisimpinä mahdollisen tajua laajentavina kertomuskäytäntöinä pidetään itserefleksiivisyyttä ja metanarratiivisuutta. Siksi tärkein tutkimuskysymykseni on, riittävätkö metanarratiiviset ja itserefleksiiviset kertomuskäytännöt tuottamaan eettistä kerrontaa.

Tarkastelen kysymystä analysoimalla The Marriage Plotia narratiivisen etiikan kuusikohtaisen teoreettisanalyyttisen mallin avulla. Analysoin romaania seuraavista näkökulmista: 1) Laajentaako vai supistaako kertomus mahdollisen tajua? 2) Parantaako vai hämärtäkö se itseymmärrystä? 3) Toimiiko se partikulaarista yleiseen sulauttavasti vai ei-sulauttavasti? 4) Rakentaako se kerronnallisia välitiloja? 5) Avartaako vai kaventaako se näkökulmatietoisuutta? 6) Onko se tutkiva vai dogmaattinen? Lisäksi peilaan eri ulottuvuuksia relevantteihin narratologian, feministisen kertomuksentutkimuksen, kirjallisuusfilosofian ja kirjallisuushistorian alueilla esitettyihin näkemyksiin.

Lähestyn kohdetekstiä erityisesti avioliittoromaanina ja romanttisena romaanina, sillä se rakentuu klassisen avioliittojuonen ja romanttisten konventioiden itsetietoiselle hyödyntämiselle metanarratiivisten kerrontatekniikoiden avulla. Tästä näkökulmasta keskeisiksi eettisiksi ulottuvuuksiksi nousevat elämän, kertomuksen ja kielen väliset suhteet sekä sukupuoleen liittyvät kysymykset. Avioliittojuonen ja romanttisen kirjallisuuden konventiot ovat kulttuurisesti rakentuneita suhteessa aiempaan kirjallisuuteen ja historialliseen sosiaaliseen todellisuuteen, minkä vuoksi niissä on sisäänrakennettuna eettisesti ongelmallisia arvoja ja todellisuudentulkinnan malleja. Osoitankin, kuinka kirjallisen romanssin kerronnan ja tulkinnan konventioiden toistaminen The Marriage Plotissa vahvistaa niitä ja siten supistaa mahdollisen tajua metanarratiivisista kertomuskäytännöistä huolimatta. Keskeisin tulokseni onkin se, ettei kertomuksen itserefleksiivisyys aina riitä mahdollisen tajun laajentamiseen tai eettiseen kerrontaan.