„Jung Siegnald? Diesen elenden Taugenichts?“: Eine Adaptionanalyse zum Ring des Nibelungen in der Donald Duck-Version

Abstract

Sarjakuvat ovat kuvallinen kerrontamuoto ja media, joka sopii adaptoimiseen sen monimuotoisuuden ja rajoittamattomuuden takia. Adaptaation on tarkoitus luoda uusi teos käyttäen toista teosta materiaalina ja pohjana. Usein adaptointi tapahtuukin korkeakulttuurista viihdekulttuuriin, kuten kirjasta elokuvaksi, tai tässä tapauksessa oopperasta sarjakuvaksi. Nämä kaksi kirjallisuudenlajia, ooppera ja srajakuvat, kuitenkin eroavat huomattavasti toisistaan teemoilta, kerronnalta, hahmoilta sekä niiden arvostukselta taiteena. Tässä työssä keskitytään siihen, miten tällainen adaptaatio on luotu, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet lopputulokseen ja kuinka paljon alkuperäisteosta on tarvinnut modifioida sopimaan Aku Ankka-versioksi. Opinnäytetyön materiaalina on Disneyn Aku Ankka-sarjakuva Der magische Ring (suom. Maaginen sormus), joka on adaptaatio Richard Wagnerin oopperasta Der Ring des Nibelungen (suom. Nibelungin sormus). Sarjakuva on alunperin italialaisen sarjakuvapiirtäjä Osvaldo Pavesen ja sarjakuvakirjoittaja Guido Scalan teos, joka julkaistiin 1989 italialaisessa Topolino-sarjakuvalehdessä ja käännettiin 1990 saksalaiseen Disney-pokkariin Lustigen Taschenbuch. Myöhemmin vuonna 2017 Der magische Ring julkaistiin uudelleen sarjakuvakokoelmassa Entenhausener Weltbibliothek- Deutsche Literaturklassiker (suom. Ankkalinnan maailmankirjasto- Saksalaiset kirjallisuusklassikot). Richard Wagnerin ooppera on neljästä partituurista koostuva sankaritarina vuodelta 1876. Opinnäytteessä määritellään sarjakuviin ja adaptaatioihin liittyviä termejä, kuten sarjakuvatiede, kirjallisuusadaptaatio ja parodia. Teosta analysoidaan kahdesta eri näkökulmasta tutkimuskysymysten avulla: ensin tutkitaan sarjakuvan adaptoimiseen vaikuttaneita ulkoisia tekijöitä Hutcheonin ja O’Flynnin teoriaa käyttäen, ja sitten sarjakuvan sisältöä hyödyntäen kvalitatiivista sisällönanalyysia. Analyysi osoittaa, että monilla ulkoisilla tekijöillä on ollut vaikutusta siihen, millainen adaptaatiosta on muotoutunut. Disneyn brändi ja heille ominainen sarjakuvaformaatti rajoittivat oopperan adaptoimista, jolloin sarjakuvasta tuotettiin humoristinen parodia ja se suunnattiin eri kohderyhmälle kuin aiemmin, lapsille ja nuorille. Sisällönanalyysissä ilmenee, että sarjakuvan kerrontatapa on oopperaan verrattuna nopeampi ja visuaalisempi ja kerrontaa kehystää auktoriaalinen kertojahahmo. Komiikkaa sarjakuvaan on luotu erityisesti luonnekomiikan ja sankarigenren parodioimisen avulla. Sarjakuvan hahmot perustuvat ulkonäöltään ja luonteiltaan pääosin Disneyn ankkahahmoille. Juoni poikkeaa oopperasta pituudelta, sillä monia kohtauksia on jätetty adaptoimatta. Toisaalta monet oopperan huippukohdat ovat tunnistettavissa sarjakuvassa, jolloin myös hypotekstin, alkuperäisteoksen voi tunnistaa.

Comics sind eine bildliche Erzählweise und ein Medium, das sich für Adaptieren wegen seiner vielen Möglichkeiten und seiner Unbegrenztheit eignet. Der Sinn einer Adaption ist ein neues Werk unter Einsatz eines anderes Werks als Material zu erstellen. Ein Werk wird oft in ein neues Genre oder ein neues Medium adaptiert, wie ein Buch in einen Film oder, in diesem Fall, eine Oper in ein Comic. Diese zwei Gattungen, Opern und Comics, unterschieden sich bedeutend von ihren Themen, dem Erzählen, den Charakteren und auch der Anerkennung als Kunst. In dieser Arbeit wird sich darauf konzentriert, wie eine solche Adaption erstellt ist und wie viel das Original modifiziert ist, dass es als eine Donald Duck-Version ausgibt. Das Material der Arbeit ist Disneys Donald Duck-Comic Der magische Ring, das eine Adaption von Richard Wagners Oper der Ring des Nibelungen ist. Das Comic ist ursprünglich ein Werk von dem italienischen Comiczeichner Osvaldo Pavese und Comicautor Guido Scala, das 1989 in dem italienischen Comicheft Topolino veröffentlicht wurde, 1990 in einer deutschen Comic-Publikation Lustigen Taschenbuch übersetzt wurde und später 2017 in einem Comicbuch Entenhauser Bibliothek- Deutsche Literaturklassiker wiederveröffentlicht wurde. Die Oper von Richard Wagner ist eine aus vier Partituren bestehende Heldengeschichte aus dem Jahr 1876. In der Arbeit werden Comic- und Adaption-Begriffe, wie Comicwissenschaft, Literaturadaption und Parodie definiert. Das Werk wird aus zwei verschiedenen Blickrichtungen analysiert: zuerst werden die äußeren Faktoren, die die Adaption beeinflusst haben, mit Hilfe des Werks von Hutcheon und O’Flynn Theory of Adaptation (2012) untersucht, und dann wird der Inhalt des Comics nutzend die qualitative Inhaltsanalyse. Die Analyse verweist, dass viele äußere Faktoren haben Wirkung auf die Erstellung der Adaption gehabt. Die Marke von Disney und für ihre charakteristische Comic-Format begrenzen die Adaption von der Oper, wo die Oper wurde in eine humoristische Parodie geändert und die Adaption wurde auf eine verschiedene Zielgruppe, Kinder und Jugendliche, gerichtet. In der Inhaltsanalyse wird sich herausgestellt, dass das Erzählweise des Comics ist schneller und visueller, im Vergleich mit der Oper und ein auktorialer Erzähler rahmt die Geschichte um. Die Komik wird in dem Comic durch Charaktercomic und das Parodieren von dem Heldenepos-Genre generiert. Die Charaktere des Comics basieren sich von ihrem Aussehen und ihren Persönlichkeiten auf Disneys Entencharakteren. Die Länge der Handlung unterscheidet sich von der Oper, denn viele Szenen in der Oper sind nicht in das Comic adaptiert oder sind kürzer. Wiederum sind viele Hochpunkte der Oper in dem Comic identifizierbar, deswegen kann das Hypotext auch erkannt werden.