Autismikirjon lasten tukeminen varhaiskasvatuksessa

Abstract

Varhaiskasvattajat kohtaavat yhä useammin lapsia, joilla on autismikirjon häiriön diagnoosi. Inklusiivisen varhaiskasvatuksen myötä tukea tarvitsevat autismikirjon lapset sijoitetaan tavallisiin päiväkotiryhmiin erityisryhmien sijasta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää, miten autismikirjon häiriö ilmenee varhaiskasvatusikäisillä lapsilla, sekä miten autismikirjon lapsia voidaan tukea varhaiskasvatuksessa. Autismikirjon häiriön keskeisimpinä ilmenemismuotoina voidaan pitää sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation poikkeavuuksia, toistuvaa käyttäytymistä ja erityisiä mielenkiinnonkohteita sekä aistitoiminnan poikkeavuuksia. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa olevat poikkeavuudet voivat ilmetä vaikeuksina verbaalisessa ja nonverbaalisessa viestinnässä, kuten ilmeiden, eleiden ja katsekontaktin käytössä. Autismikirjon lapsilla voi olla vaikeuksia luoda ystävyyssuhteita ja osallistua yhteisleikkeihin. Toistuva käyttäytyminen voi ilmetä toiminnan kannalta epätarkoituksenmukaiselta näyttävinä rutiineina ja rituaaleina, kuten tavaroiden riviin asetteluna. Erityiset mielenkiinnonkohteet voivat olla mitä tahansa kiinnostuksenkohteita, jotka kehittyvät äärimmäisiksi. Autismikirjon piirteiden ilmenemisessä on yksilöllisiä eroavaisuuksia lasten välillä. Tytöillä autismikirjon piirteet voivat näyttäytyä erilaisina, ei niin silmiinpistävinä kuin pojilla. Autismikirjon lasten tukemisessa keskeistä on strukturointi. Struktuurilla tarkoitetaan johdonmukaista ja selkeää toimintatapaa, jonka avulla esimerkiksi aikaa, toimintaa, tilaa ja ympäristöä jäsennetään. Pienryhmätoiminta, parityöskentely, visualisointi, ennakointi sekä mielenkiinnonkohteiden ja aistiärsykkeiden huomioiminen ovat hyödyllisiä keinoja autismikirjon lasten tukemisessa. Jotkut autismikirjon lapset tarvitsevat päiväkotiin henkilökohtaisen avustajan. Toimiva yhteistyö lapsen, huoltajan, varhaiskasvatuksen opettajan, varhaiskasvatuksen erityisopettajan ja muun varhaiskasvatuksen henkilöstön sekä mahdollisten terveydenhuollon ammattilaisten välillä on oleellista tuen tarpeen havaitsemisessa, suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa.