Tulosperusteiset rahoitussopimukset: ratkaisu sosiaalisiin ongelmiin? - case Koto-SIB
Ylönen, Niina (2020)
2020
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-08-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202008066400
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202008066400
Tiivistelmä
Vaikuttavuusinvestoiminen on maailmalla suurta kiinnostusta herättänyt rahoitusmalli, jonka avulla sijoittajat tavoittelevat taloudellisten hyötyjen lisäksi myös sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia. Vaikuttavuusinvestoimisen logiikka on levinnyt viime vuosina myös julkiselle sektorille esimerkiksi hyvinvointipalveluiden järjestämiseen. Tulosperusteiset rahoitussopimukset, eli SIB-mallit ovat uusi työkalu vaikuttavampien hyvinvointipalveluiden järjestämiseen ja myös Suomi toimii kehityksen edelläkävijänä. Akateemisessa keskustelussa SIB-malli on kuitenkin saanut osakseen kritiikkiä, ja malliin esitetään liittyvän niin käytännöllisiä kuin eettisiä haasteita.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten tulosperusteiset rahoitussopimukset soveltuvat sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen. Tutkimusongelmaan haettiin vastausta kahden tutkimuskysymyksen avulla. Ensimmäinen tutkimuskysymys oli, millaisia kokemuksia SIB-hankkeen eri toimijoilla on mallista ja sen toimivuudesta. Toinen tutkimuskysymys oli, miten SIB-malli onnistuu tavoitteessaan tuottaa sekä sosiaalista että taloudellista arvoa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostui Foucault’n biopolitiikasta, sosiaalisten ongelmien tarkastelusta, uudesta julkisesta hallinnasta sekä hyvinvointivaltion finansioitumisesta.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena ja tutkimusote oli kriittinen. Tutkittavaksi kohteeksi valikoitui Suomessa vuonna 2017 käynnistynyt maahanmuuttajien työllistymistä ja integroitumista edistävä Koto-SIB-hanke. Empiirisen aineiston keräämiseen käytettiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja ja aineiston analyysi tapahtui teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Tutkimuksessa haastateltiin Koto-SIB-hankkeen eri sopimusosapuolia: tilaajaa, hankehallinnoijaa, sijoittajia ja palveluntarjoajia. Toteutetussa tutkimuksessa teoria ja empiria olivat vuoropuhelussa analyysin kaikissa vaiheissa.
Keskeiset tutkimustulokset jaettiin neljään teemaan. Tutkimustuloksista selviää ensinnäkin, että SIB-mallin käyttöön liittyy erilaisia käytännöllisiä ja eettisiä haasteita, mutta mallin potentiaaliin uskotaan siitä huolimatta vahvasti. Toinen löydös on, että SIB-mallin toimivuutta tärkeämpää on vaikutusten hankinta, ja malli koetaan ainoastaan työkaluna vaikuttavampien palvelujen järjestämiseen. Kolmanneksi, taloudelliset vaikutukset ovat olleet Koto-SIB-hankkeen keskiössä alusta asti. Toisin sanoen koko hanke on rakentunut ensisijaisesti julkisen sektorin kustannussäästöjen luomiseen ja vasta toissijaisesti sosiaalisen arvon tuottamiseen. Neljäs löydös on, että SIB-malli soveltuu parhaiten sellaisten sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen, jotka ovat euromääräisesti mitattavissa.
Tutkimuksessa esitettyjen päätelmien mukaan SIB-mallin voidaan ajatella soveltuvan sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen silloin, kun sosiaaliset ongelmat hahmotetaan ensisijaisesti julkiselle sektorille aiheutuvina taloudellisina kustannuksina. Mikäli sosiaaliset ongelmat ymmärretään laajemmin ihmisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvänä kokonaisuutena, niin malli ei sovellu ongelmien ratkaisemiseen ongelmitta. Aiemmat tutkimukset olivat suurilta osin linjassa toteutetun pro gradu -tutkielman löydösten kanssa. Lisäksi tutkimukseen valittu teoreettinen viitekehys osoittautui onnistuneeksi tutkimustehtävää ajatellen. Jatkossa olisi mielekästä tutkia esimerkiksi SIB-hankkeiden intervention kohteena olevien kohderyhmäläisten kokemuksia oman hyvinvoinnin lisääntymisestä sekä siitä, miten hankkeet vaikuttavat kohderyhmäläisten identiteettiin ja sen rakentumiseen.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten tulosperusteiset rahoitussopimukset soveltuvat sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen. Tutkimusongelmaan haettiin vastausta kahden tutkimuskysymyksen avulla. Ensimmäinen tutkimuskysymys oli, millaisia kokemuksia SIB-hankkeen eri toimijoilla on mallista ja sen toimivuudesta. Toinen tutkimuskysymys oli, miten SIB-malli onnistuu tavoitteessaan tuottaa sekä sosiaalista että taloudellista arvoa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostui Foucault’n biopolitiikasta, sosiaalisten ongelmien tarkastelusta, uudesta julkisesta hallinnasta sekä hyvinvointivaltion finansioitumisesta.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena ja tutkimusote oli kriittinen. Tutkittavaksi kohteeksi valikoitui Suomessa vuonna 2017 käynnistynyt maahanmuuttajien työllistymistä ja integroitumista edistävä Koto-SIB-hanke. Empiirisen aineiston keräämiseen käytettiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja ja aineiston analyysi tapahtui teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Tutkimuksessa haastateltiin Koto-SIB-hankkeen eri sopimusosapuolia: tilaajaa, hankehallinnoijaa, sijoittajia ja palveluntarjoajia. Toteutetussa tutkimuksessa teoria ja empiria olivat vuoropuhelussa analyysin kaikissa vaiheissa.
Keskeiset tutkimustulokset jaettiin neljään teemaan. Tutkimustuloksista selviää ensinnäkin, että SIB-mallin käyttöön liittyy erilaisia käytännöllisiä ja eettisiä haasteita, mutta mallin potentiaaliin uskotaan siitä huolimatta vahvasti. Toinen löydös on, että SIB-mallin toimivuutta tärkeämpää on vaikutusten hankinta, ja malli koetaan ainoastaan työkaluna vaikuttavampien palvelujen järjestämiseen. Kolmanneksi, taloudelliset vaikutukset ovat olleet Koto-SIB-hankkeen keskiössä alusta asti. Toisin sanoen koko hanke on rakentunut ensisijaisesti julkisen sektorin kustannussäästöjen luomiseen ja vasta toissijaisesti sosiaalisen arvon tuottamiseen. Neljäs löydös on, että SIB-malli soveltuu parhaiten sellaisten sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen, jotka ovat euromääräisesti mitattavissa.
Tutkimuksessa esitettyjen päätelmien mukaan SIB-mallin voidaan ajatella soveltuvan sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen silloin, kun sosiaaliset ongelmat hahmotetaan ensisijaisesti julkiselle sektorille aiheutuvina taloudellisina kustannuksina. Mikäli sosiaaliset ongelmat ymmärretään laajemmin ihmisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvänä kokonaisuutena, niin malli ei sovellu ongelmien ratkaisemiseen ongelmitta. Aiemmat tutkimukset olivat suurilta osin linjassa toteutetun pro gradu -tutkielman löydösten kanssa. Lisäksi tutkimukseen valittu teoreettinen viitekehys osoittautui onnistuneeksi tutkimustehtävää ajatellen. Jatkossa olisi mielekästä tutkia esimerkiksi SIB-hankkeiden intervention kohteena olevien kohderyhmäläisten kokemuksia oman hyvinvoinnin lisääntymisestä sekä siitä, miten hankkeet vaikuttavat kohderyhmäläisten identiteettiin ja sen rakentumiseen.