Tekoäly ja julkinen valta: Tekoäly ja julkisen vallan käyttö

Abstract

Automaattinen päätöksenteko, algoritmit ja tekoäly ovat viime vuosina nousseet kiivaasti oikeudellisen keskustelun kohteeksi teknologisen kehityksen ottaessa uusia harppauksia. Älykkäästi, itsenäisesti ja ennen kaikkea tehokkaasti toimivat järjestelmät olleet myös viranomaisten haaveissa. Oikeudellisesta näkökulmasta viranomaisten uudet sovellukset ja automaattiset päätöksentekojärjestelmät ovat kuitenkin nähty ongelmallisiksi. Viranomaistoiminta rakentuu julkiselle vallalle ja julkisen vallan yksipuoliseen käyttämiseen suhteessa yksilöihin. Julkisen vallan käyttämiseen liittyy erityisen painava vastuu sekä velvollisuus noudattaa lakia, riippumatta siitä missä julkista valtaa käytetään. Tutkielma tarkastelee tekoälyä ja automaattista päätöksentekoa julkisen vallan käyttäjän kontekstissa hallintopäätösprosessissa. Tekoälyn sovellukset sekä automaattinen päätöksenteko sijoittuvat lähtökohtaisesti tietojenkäsittelytieteiden alaan, jossa myös aihetta koskevat käsitteet ovat syntyneet. Tutkimuksen toisena tutkimuskohteena on tekoälysovelluksiin liittyvien käsitteiden määrittely ja arvioiminen oikeustieteen näkökulmasta. Oikeudellisessa keskusteluissa sovellukset ovat jaettu sääntöpohjaisiin ja oppiviin, itsenäisiin sovelluksiin. Oppivat sovellukset nostavat julkiseen valtaan ja vallan käyttöön liittyviä perustavanlaatuisia kysymyksiä, sekä haastavat niitä keinoja, joilla julkisen vallan suhdetta yksilöön on tasapainotettu. Tasapainoa on rakennettu hyvän hallinnon takeilla, virkavastuulla ja erityisesti neuvonnalla, joiden soveltaminen eivät suoraan istu yhteen tekoälyn ja automaattisen päätöksenteon kanssa. Oikeudellisessa keskustelussa yhdistäväksi teemaksi nousee julkiseen valtaan liittyvä erityisen painava vastuu – virkavastuu sekä yksilöiden oikeusturvan takaaminen, haasteellisuus osoittaa tekoälysovellusten vastuunalaiset tahot, sekä – vallan käyttö – asiantuntijavallan lisääntyminen sekä harkintavallan käytön muodon muuttuminen automaattisessa päätöksenteossa. Tekoäly on ilmiö, joka ei noudata oikeustieteen perinteisiä jaotteluita vaan hajaantuu oppirajoista riippumatta oikeuden kentälle. Samalla joudumme ottamaan kantaa siihen, missä tekoälysovelluksista ja automaattisesta päätöksenteosta tulisi säännellä ja missä laajuudessa. Julkisoikeuden, erityisesti hallinto-oikeuden sisällä lainsäädännön kehittämistarpeet ovat paikannettu yleishallinto-oikeuden alaan. Samalla joudutaan pohtimaan kyetäänkö yleishallinto-oikeudessa määrittelemään ehtoja sovelluksille, jotka ovat luotu erityisesti tiettyä tehtävää varten.