Surface-selective Luminescence Methods : Enabling technologies for rapid immunoassays and chemical sensing in cell cultures
Välimäki, Hannu (2020)
Välimäki, Hannu
Tampere University
2020
Biolääketieteen tekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Biomedical Sciences and Engineering
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2020-08-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1633-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1633-4
Tiivistelmä
Luminesenssiin perustuvia mittaustekniikoita hyödynnetään laajasti kemiallisissa ja biokemiallisissa määrityksissä, anturisovelluksissa ja kuvantamisessa, ja ne ovat vakiinnuttaneet paikkansa erityisesti biotekniikan ja lääketieteellisen diagnostiikan alalla. Lisäksi tekniikkaa käytetään hyödyksi monissa ympäristö- ja turvallisuussovelluksissa kuten viranomaisten tekemissä kenttätesteissä. Luminesenssitekniikan etuja ovat sen herkkyys ja sen tarjoamat monipuoliset mittaustavat ja -parametrit. Luminesenssitekniikka perustuu luminoivan eli valoa säteilevän molekyylin käyttöön. Tyypillisesti luminoiva molekyyli toimii mitattavaan yhdisteeseen eli analyyttiin kiinnittyvänä leimamolekyylinä tai analyytille herkkänä indikaattorina. Sopivan mittausjärjestelyn avulla analyytin pitoisuusmuutokset voidaan havaita muutoksina mitatussa luminesenssiemissiossa, joko sen intensiteetissä, elinajassa, anisotropiassa, energiansiirrossa tai spektroskooppisissa ominaisuuksissa.
Mitattavat luminesenssimolekyylit sijaitsevat useimmiten jollakin rajapinnalla. Esimerkiksi tavallisessa fluoroimmunomäärityksessä leimatut vasta-ainemolekyylit sitoutuvat funktionalisoidulle mittauspinnalle, joka on usein läpinäkyvää dielektristä ainetta. Vastaavasti kemiallisessa anturoinnissa hyödynnetään usein järjestelyä, jossa analyytille herkät luminesenssi-indikaattorit sijaitsevat mittauspinnalla ohuen dielektrisen kalvon sisällä. Nämä dielektriset rajapinnat luovat optiseen taitekerroinavaruuteen epäjatkuvuuskohtia, jotka vaikuttavat merkittävästi sekä virittävän sähkökentän ominaisuuksiin että luminesenssiemission intensiteettiin ja avaruudelliseen säteilyjakaumaan rajapintojen lähellä. Sopivilla järjestelyillä näitä ilmiöitä voidaan hyödyntää luminesenssin mittaamisessa. Rajapintojen avulla sekä luminesenssin viritys että emission keräystekniikka voidaan tehdä pintaselektiivisesti. Tämä lisää merkittävästi pinnasta kerätyn luminesenssin intensiteettiä ja vaimentaa pinnan ulkopuolelta tulevia taustasignaaleja.
Pintaselektiivinen fluoresenssitekniikka soveltuu erinomaisesti nopeisiin immunomäärityksiin. Tekniikan avulla immunologisia sitoutumisreaktioita voidaan seurata reaaliaikaisesti, mikä mahdollistaa analyyttipitoisuuden ennustamisen jo testin varhaisessa vaiheessa. Erityisen hyvin tekniikka soveltuu pienten analyyttien, kuten steroidien, hormonien ja huumeiden pikadiagnostiikkaan haastavissa biologisissa näytematriiseissa. Tämän väitöskirjan keskeisen osan muodostaakin pintaselektiivisen mittausalustan kehittäminen nopean fluoroimmunomäärityksen tarpeisiin. Maksimaalisen pintaselektiivisyyden saavuttamiseksi kehitetyssä mittausalustassa hyödynnetään yhtä aikaa sekä sisäiseen kokonaisheijastukseen perustuvaa fluoresenssiviritystä (engl. total internal reflection, TIR) että ylikriittiseen kulman fluoresenssiin (engl. supercritical angle fluorescence, SAF) perustuvaa emission keräämistä. Mittausalustan keskeisenä komponenttina toimii mittatilaustyönä valmistettu paraboloidinen linssi, jonka avulla TIR ja SAF tekniikat voidaan yhdistää. Linssi on valmistettu polystyreenistä, jonka suhteellisen korkea taitekertoimen arvo parantaa SAF fluoresenssin keräystehokkuutta. Lisäksi näytealustana voidaan käyttää tavallisia polystyreenistä valmistettuja suorapohjaisia mikrokuoppalevyjä. Mittausalustan toiminta ja pintaselektiivisyys karakterisoidaan kokeellisesti, ja sen käyttöä tutkitaan kahden huumausaineen, morfiinin ja kokaiinin immunomäärityksessä.
Morfiinimääritys perustuu ei-kompetitiiviseen, kahta vasta-ainetta hyödyntävään immunomääritykseen. Merkkiaineilla leimattujen vasta-aineiden sitoutumista mittauspinnalle seurataan kehitetyllä mittausalustalla reaaliaikaisesti. Tulosten mukaan 30 sekunnin testissä voidaan määrittää morfiinipitoisuuksia, jotka ovat alle kymmenesosan viranomaisten morfiinille määrittämistä seulontarajoista (40 ng/mL). Kokaiinimääritys perustuu syrjäytys-tyyppiseen (engl. displacement-type) immunomääritykseen, jossa leimattujen vasta-aineiden irtoamista mittauspinnalta seurataan reaaliaikaisesti. Tulosten perusteella viranomaisten seulontarajoja vastaavien kokaiinipitoisuuksien (8 – 20 ng/mL) määrittäminen sylkinäytteistä on mahdollista 30 sekunnissa.
Toinen pintaselektiivistä luminesenssimenetelmistä hyötyvä sovellus on in vitro soluviljelmien kemiallinen anturointi. Tyypillisessä mittausjärjestelyssä analyytille herkät indikaattorimolekyylit on upotettu ohueen dielektriseen mittauskalvoon, joka on kiinnitetty soluviljelmän kasvatusalustaan. Pintaselektiivisten menetelmien käyttö tehostaa tällaista mittausta, sillä menetelmien avulla emissiovaloa saadaan kerättyä moninkertainen määrä verrattuna tavanomaisiin optisiin järjestelyihin. Tämä antaa mahdollisuuden käyttää alhaisempaa indikaattoripitoisuutta ja luminesenssin viritystehoa ja vähentää näin mittauksen invasiivisuutta ja solujen kokemaa häiriötä. Lisäksi pintaselektiivinen virityksessä solut eivät altistu suoralle viritysvalolle. Erityisesti herkkien, ihmisperäisistä kantasoluista johdettujen (engl. human induced pluripotent cell-derived, hiPSC-derived) solumallien yhteydessä nämä tekijät voivat
olla merkittäviä.
Työssä kehitetään kaksi pintaselektiiviseen TIR ja SAF tekniikkaan perustuvaa happianturia in vitro soluviljelmien ja -mallien monitoroimiseen. Anturiratkaisujen lähtökohtana on minimoida niiden invasiivisuus ja toteuttaa optinen ratkaisu siten, että integroimien osaksi laajempaa solunkasvatusjärjestelmää on mahdollista. Molempien anturien keskeisenä optisena komponentti toimii mittatilaustyönä valmistetuttu paraboloidinen linssi. Kehitetyt happianturit karakterisoidaan, ja niitä käytetään ihmisperäisistä kantasoluista johdettujen sydänsolumallien happikonsentraation mittaamiseen yhdessä lämpötila- ja kaasunohjauksen, mikroelektrodi-matriisimittausten ja mikroskopian kanssa. Lopuksi työssä osoitetaan, että indikaattorien kovalenttinen kiinnittäminen mittauskalvoon parantaa ratkaisevasti mittauskalvon materiaalista bioyhteensopivuutta.
Mitattavat luminesenssimolekyylit sijaitsevat useimmiten jollakin rajapinnalla. Esimerkiksi tavallisessa fluoroimmunomäärityksessä leimatut vasta-ainemolekyylit sitoutuvat funktionalisoidulle mittauspinnalle, joka on usein läpinäkyvää dielektristä ainetta. Vastaavasti kemiallisessa anturoinnissa hyödynnetään usein järjestelyä, jossa analyytille herkät luminesenssi-indikaattorit sijaitsevat mittauspinnalla ohuen dielektrisen kalvon sisällä. Nämä dielektriset rajapinnat luovat optiseen taitekerroinavaruuteen epäjatkuvuuskohtia, jotka vaikuttavat merkittävästi sekä virittävän sähkökentän ominaisuuksiin että luminesenssiemission intensiteettiin ja avaruudelliseen säteilyjakaumaan rajapintojen lähellä. Sopivilla järjestelyillä näitä ilmiöitä voidaan hyödyntää luminesenssin mittaamisessa. Rajapintojen avulla sekä luminesenssin viritys että emission keräystekniikka voidaan tehdä pintaselektiivisesti. Tämä lisää merkittävästi pinnasta kerätyn luminesenssin intensiteettiä ja vaimentaa pinnan ulkopuolelta tulevia taustasignaaleja.
Pintaselektiivinen fluoresenssitekniikka soveltuu erinomaisesti nopeisiin immunomäärityksiin. Tekniikan avulla immunologisia sitoutumisreaktioita voidaan seurata reaaliaikaisesti, mikä mahdollistaa analyyttipitoisuuden ennustamisen jo testin varhaisessa vaiheessa. Erityisen hyvin tekniikka soveltuu pienten analyyttien, kuten steroidien, hormonien ja huumeiden pikadiagnostiikkaan haastavissa biologisissa näytematriiseissa. Tämän väitöskirjan keskeisen osan muodostaakin pintaselektiivisen mittausalustan kehittäminen nopean fluoroimmunomäärityksen tarpeisiin. Maksimaalisen pintaselektiivisyyden saavuttamiseksi kehitetyssä mittausalustassa hyödynnetään yhtä aikaa sekä sisäiseen kokonaisheijastukseen perustuvaa fluoresenssiviritystä (engl. total internal reflection, TIR) että ylikriittiseen kulman fluoresenssiin (engl. supercritical angle fluorescence, SAF) perustuvaa emission keräämistä. Mittausalustan keskeisenä komponenttina toimii mittatilaustyönä valmistettu paraboloidinen linssi, jonka avulla TIR ja SAF tekniikat voidaan yhdistää. Linssi on valmistettu polystyreenistä, jonka suhteellisen korkea taitekertoimen arvo parantaa SAF fluoresenssin keräystehokkuutta. Lisäksi näytealustana voidaan käyttää tavallisia polystyreenistä valmistettuja suorapohjaisia mikrokuoppalevyjä. Mittausalustan toiminta ja pintaselektiivisyys karakterisoidaan kokeellisesti, ja sen käyttöä tutkitaan kahden huumausaineen, morfiinin ja kokaiinin immunomäärityksessä.
Morfiinimääritys perustuu ei-kompetitiiviseen, kahta vasta-ainetta hyödyntävään immunomääritykseen. Merkkiaineilla leimattujen vasta-aineiden sitoutumista mittauspinnalle seurataan kehitetyllä mittausalustalla reaaliaikaisesti. Tulosten mukaan 30 sekunnin testissä voidaan määrittää morfiinipitoisuuksia, jotka ovat alle kymmenesosan viranomaisten morfiinille määrittämistä seulontarajoista (40 ng/mL). Kokaiinimääritys perustuu syrjäytys-tyyppiseen (engl. displacement-type) immunomääritykseen, jossa leimattujen vasta-aineiden irtoamista mittauspinnalta seurataan reaaliaikaisesti. Tulosten perusteella viranomaisten seulontarajoja vastaavien kokaiinipitoisuuksien (8 – 20 ng/mL) määrittäminen sylkinäytteistä on mahdollista 30 sekunnissa.
Toinen pintaselektiivistä luminesenssimenetelmistä hyötyvä sovellus on in vitro soluviljelmien kemiallinen anturointi. Tyypillisessä mittausjärjestelyssä analyytille herkät indikaattorimolekyylit on upotettu ohueen dielektriseen mittauskalvoon, joka on kiinnitetty soluviljelmän kasvatusalustaan. Pintaselektiivisten menetelmien käyttö tehostaa tällaista mittausta, sillä menetelmien avulla emissiovaloa saadaan kerättyä moninkertainen määrä verrattuna tavanomaisiin optisiin järjestelyihin. Tämä antaa mahdollisuuden käyttää alhaisempaa indikaattoripitoisuutta ja luminesenssin viritystehoa ja vähentää näin mittauksen invasiivisuutta ja solujen kokemaa häiriötä. Lisäksi pintaselektiivinen virityksessä solut eivät altistu suoralle viritysvalolle. Erityisesti herkkien, ihmisperäisistä kantasoluista johdettujen (engl. human induced pluripotent cell-derived, hiPSC-derived) solumallien yhteydessä nämä tekijät voivat
olla merkittäviä.
Työssä kehitetään kaksi pintaselektiiviseen TIR ja SAF tekniikkaan perustuvaa happianturia in vitro soluviljelmien ja -mallien monitoroimiseen. Anturiratkaisujen lähtökohtana on minimoida niiden invasiivisuus ja toteuttaa optinen ratkaisu siten, että integroimien osaksi laajempaa solunkasvatusjärjestelmää on mahdollista. Molempien anturien keskeisenä optisena komponentti toimii mittatilaustyönä valmistetuttu paraboloidinen linssi. Kehitetyt happianturit karakterisoidaan, ja niitä käytetään ihmisperäisistä kantasoluista johdettujen sydänsolumallien happikonsentraation mittaamiseen yhdessä lämpötila- ja kaasunohjauksen, mikroelektrodi-matriisimittausten ja mikroskopian kanssa. Lopuksi työssä osoitetaan, että indikaattorien kovalenttinen kiinnittäminen mittauskalvoon parantaa ratkaisevasti mittauskalvon materiaalista bioyhteensopivuutta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4926]