Vauva-ajan vanhempien parisuhteen laadun yhteys nuoren mielenterveyteen ja tunteiden säätelyyn
Knuuttila, Anni (2020)
Knuuttila, Anni
2020
Psykologian maisteriohjelma - Master's Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-08-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202006266241
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202006266241
Tiivistelmä
Vanhempien parisuhteen laadun merkitystä nuoren mielenterveyteen ja tunteiden säätelyyn ei ole tutkittu tähän mennessä pitkällä aikavälillä, vaikka tutkimuksissa on havaittu yhteys näiden välillä lyhyemmässä seurannassa. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, onko vanhempien vauva-ajan parisuhde yhteydessä nuoren mielenterveysoireisiin ja tunteiden säätelykeinojen käyttöön. Sen lisäksi haluttiin selvittää, välittääkö nuoren tunteiden säätely yhteyttä vauva-ajan vanhempien parisuhteen laadun ja nuoren mielenterveysoireiden välillä.
Tutkimuksen aineisto koostui 291 perheestä ja se oli osa Tampereen yliopistossa toteutettua monitieteellistä Kehityksen ihmeet -tutkimusprojektin aineistoa. Perheitä on seurattu lähes 20 vuotta: tämän tutkimuksen ensimmäinen ja toinen mittausajankohta sijoittuivat vauva-aikaan, kun lapsi oli 2 ja 12 kuukauden ikäinen, ja kolmas eli viimeinen ajankohta nuoruuteen, kun lapsi oli 17–18-vuotias. Analyyseihin otettiin mukaan ne perheet, joissa sekä äidit että isät olivat vastanneet tutkimuksen ensimmäisenä ja toisena mittausajankohtana parisuhdettaan koskevaan kyselyyn (DAS), ja nuoret vastanneet tutkimuksen kolmantena mittausajankohtana mielenterveysoireitaan (BASC-3) ja tunteiden säätelyään (ERQ, CERQ) koskeviin kyselyihin.
Tulokset osoittivat, että vanhempien vauva-aikainen parisuhteen laatu ei ollut yhteydessä nuoren mielenterveysoireisiin. Sen sijaan vanhempien vauva-aikainen hyvälaatuinen parisuhde oli yhteydessä nuoren vähäisempään katastrofoinnin käyttöön tunteiden säätelykeinona. Tuloksista ilmeni, että mitä paremmaksi vanhemmat olivat kokeneet parisuhteensa vauva-aikana, sitä vähemmän nuori käytti katastrofointia tunteiden säätelykeinona. Nuoren tunteiden säätelykeinojen välittävää yhteyttä vauva-ajan vanhempien parisuhteen laadun ja nuoren mielenterveysoireiden välillä ei lopulta tutkittu, sillä mediaatiomallin kannalta oleellisia yhteyksiä selittävän ja selitettävän muuttujan väliltä ei löytynyt.
Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että vanhempien vauva-aikaisella parisuhteen laadulla ei ole yhteyttä nuoruudessa koettuihin mielenterveysoireisiin. Sen sijaan vauva-aikaisella vanhempien parisuhteen laadulla saattaa olla merkitys epäadaptiivisten tunteiden säätelykeinojen käytölle nuoruudessa. Tulevissa tutkimuksissa olisi tärkeää selvittää vauva-ajasta alkaen mekanismeja, miten vanhempien parisuhde vaikuttaa lapsen ja nuoren tunteiden säätelyn kehitykseen. Tästä voisi olla apua esimerkiksi neuvoloissa vanhempien ohjaamisessa ja lapsen tunteiden säätelyongelmien ratkaisemisessa.
Tutkimuksen aineisto koostui 291 perheestä ja se oli osa Tampereen yliopistossa toteutettua monitieteellistä Kehityksen ihmeet -tutkimusprojektin aineistoa. Perheitä on seurattu lähes 20 vuotta: tämän tutkimuksen ensimmäinen ja toinen mittausajankohta sijoittuivat vauva-aikaan, kun lapsi oli 2 ja 12 kuukauden ikäinen, ja kolmas eli viimeinen ajankohta nuoruuteen, kun lapsi oli 17–18-vuotias. Analyyseihin otettiin mukaan ne perheet, joissa sekä äidit että isät olivat vastanneet tutkimuksen ensimmäisenä ja toisena mittausajankohtana parisuhdettaan koskevaan kyselyyn (DAS), ja nuoret vastanneet tutkimuksen kolmantena mittausajankohtana mielenterveysoireitaan (BASC-3) ja tunteiden säätelyään (ERQ, CERQ) koskeviin kyselyihin.
Tulokset osoittivat, että vanhempien vauva-aikainen parisuhteen laatu ei ollut yhteydessä nuoren mielenterveysoireisiin. Sen sijaan vanhempien vauva-aikainen hyvälaatuinen parisuhde oli yhteydessä nuoren vähäisempään katastrofoinnin käyttöön tunteiden säätelykeinona. Tuloksista ilmeni, että mitä paremmaksi vanhemmat olivat kokeneet parisuhteensa vauva-aikana, sitä vähemmän nuori käytti katastrofointia tunteiden säätelykeinona. Nuoren tunteiden säätelykeinojen välittävää yhteyttä vauva-ajan vanhempien parisuhteen laadun ja nuoren mielenterveysoireiden välillä ei lopulta tutkittu, sillä mediaatiomallin kannalta oleellisia yhteyksiä selittävän ja selitettävän muuttujan väliltä ei löytynyt.
Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että vanhempien vauva-aikaisella parisuhteen laadulla ei ole yhteyttä nuoruudessa koettuihin mielenterveysoireisiin. Sen sijaan vauva-aikaisella vanhempien parisuhteen laadulla saattaa olla merkitys epäadaptiivisten tunteiden säätelykeinojen käytölle nuoruudessa. Tulevissa tutkimuksissa olisi tärkeää selvittää vauva-ajasta alkaen mekanismeja, miten vanhempien parisuhde vaikuttaa lapsen ja nuoren tunteiden säätelyn kehitykseen. Tästä voisi olla apua esimerkiksi neuvoloissa vanhempien ohjaamisessa ja lapsen tunteiden säätelyongelmien ratkaisemisessa.