Melankolisesti virittynyt mieliala kerronnan tyylikeinona Cormac McCarthyn romaanissa The Road
Valkeala, Joona (2020)
Valkeala, Joona
2020
Kirjallisuustieteen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Literary Studies
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202006146066
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202006146066
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastelen melankoliaa sekä melankolisesti virittynyttä mielialaa tekstin tyylikeinona. Kohdeteokseni on Cormac McCarthyn vuonna 2006 julkaistu romaani The Road. Tutkimukseni esittelee pintapuolisesti melankolian syntymekanismeja sekä sen erilaisia ilmenemismuotoja, mutta keskittyy siihen, kuinka melankolisesti virittynyt mieliala luodaan ja miten se ilmenee tekstin kerronnassa. Varsinainen tutkimuskysymykseni on, kuinka melankolia ilmenee ajallispaikallisena mielialana kohdeteoksen postapokalyptisen maailman kuvaamisessa. Pyrin osoittamaan, kuinka melankolisesti virittynyt mieliala ulottuu tekstin miljööstä ja henkilöhahmoista kerrontaan ja sitä kautta myös lukijaan. Melankolian tutkimuksen aineistona käytän Julia Kristevan sekä Jonathan Flatleyn tekstejä, joissa he pohtivat sekä melankolian syntyä että sen ilmenemistä. Kristeva pohjaa tutkimuksensa ftreudilais-lacanilaiseen psykoanalyysiin, Flatley taas esimerkiksi Martin Heideggerin eksistentiaalifilosofiaan. Lisäksi käytän apunani Pirjo Lyytikäisen melankoliatutkimusta, joka kuvaa myös lukijan roolia melankolisen mielialan kokijana. Kohderomaanin postapokalyptinen maailma on suuressa roolissa melankolian taustalla olevissa merkityksen kadottamisen sekä eroon joutumisen tunteissa. Melankolinen kaipaus kohdistuu aikaan ennen apokalypsia, ja siksi ajallispaikallisuus on tutkimuksessani vahvasti läsnä. Melankolian käsitteen esittelyn jälkeen perehdyn kronotoopin käsitteeseen, joka tarkastelee romaanin ajallispaikallisuutta. Lopuksi tarkastelen melankolian esiintymistä romaanin luontokuvauksessa sekä luontokäsitettä itseään. Luonto voi kuvata ympäristöä tai ihmisten ja asioiden olemusta, ja molemmissa käyttötarkoituksissa luontoon voidaan kohdistaa useita melankolisesti virittyneitä kerronnan elementtejä. Tarkastelen myös, millä tavoilla apokalypsin jälkeinen karu luonto sekä sivilisaation romahdusta seuraava ihmisen luonnontila ovat keskenään allegorisia. Tutkimukseni johtopäätöksissä totean, kuinka melankolisesti virittynyt mieliala voi nousta osaksi kaunokirjallista kerrontaa ja maailmanrakentamista. Melankolia vaatii yleensä sekä mielialan kokijan että eron kohteen. Kohderomaanissa noita kohteita ovat apokalypsia edeltänyt maailma, sivilisaatio sekä moraalinen järjestys. Postapokalyptinen maailma on ankara, amoraalinen ja alkukantainen, aivan kuten romaanin luonto sekä siellä elävät ihmiset. Melankolisesti virittyneen mielialan kokijoita taas ovat sekä romaanin henkilöhahmot että lukija, jonka kokemuksia teoksen melankolia kerronnan keinojen kautta värittää.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8365]