Ihminen ihmisenä: Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten vanhempien ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden kokemuksia kulttuurien välisestä yhteistyöstä varhaiskasvatuksessa
Syrén, Johanna (2020)
2020
Varhaiskasvatus, kasvatustieteen maisterin tutkinto - Early Childhood Education, Master of Arts (education)
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-07-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202006146068
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202006146068
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää eri kieli- ja kulttuuritaustaisten vanhempien ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden kokemuksia kulttuurien välisestä yhteistyöstä varhaiskasvatuksessa ja kielen roolia tässä yhteistyösuhteessa. Tutkielman tavoitteena on tätä kautta tuottaa tietoa, joka voisi hyödyttää kulttuurien välisen yhteistyön kehittämisessä varhaiskasvatuksessa.
Kulttuurien välistä yhteistyötä on tutkittu varhaiskasvatuksessa vähän. Tutkielmani taustateoriana on hyödynnetty varhaiskasvatuksessa yleisesti käytettyä Bronfenbrennerin (1979) ekologista teoriaa. Lisäksi kulttuurien välisen yhteistyön tutkimisen tukena on käytetty varhaiskasvatusta sääteleviä asiakirjoja Varhaiskasvatuslakia (540/2018) ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteita (2018) ja varhaiskasvatuksen alan tutkimuksia vanhempien ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden välisestä yhteistyötä.
Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelua käyttäen eri kieli- ja kulttuuritaustaisilta vanhemmilta ja varhaiskasvatuksen työntekijöiltä. Aineisto koostui yhteensä yhdeksän eri kieli- ja kulttuuritaustaisen ja kahdeksan varhaiskasvatuksen työntekijän yksilö- ja fokusryhmähaastatteluista. Kulttuurien välisen yhteistyön luonteen vuoksi menetelmäsuuntaukseksi valikoitui laadullinen tutkimus. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Tutkielmani tuloksena voidaan todeta kulttuurien välisen yhteistyön sisältävän sellaisia asioita, joita kantaväestön kanssa tehtävässä yhteistyössä ei ilmene. Keskeisin näistä on kieli, tarkemmin eri kieli- ja kulttuuritaustaisten vanhempien äidinkielet ja suomen kieli. Tutkielmani valossa puutteellinen yhteinen kieli näyttäytyy suurimpana esteenä kulttuurien välisen yhteistyösuhteen kehittymiselle. Kieliin liittyvillä keskusteluilla näyttää olevan puolestaan myönteinen merkitys yhteistyösuhteen kehittymisen kannalta.
Kulttuurien välisessä yhteistyössä korostuu varhaiskasvatuksen työntekijöiden rooli ja heidän osaamisensa. Erityisesti heiltä odotetaan kykyä kohdella eri kieli- ja kulttuuritaustaisia vanhempia yhdenvertaisesti ja kohdata heidät yksilöinä, ei jonkin ryhmän edustajina. Tutkielmani perusteella tässä ilmenee vielä kehitettävää.
Kulttuurien välistä yhteistyötä on tutkittu varhaiskasvatuksessa vähän. Tutkielmani taustateoriana on hyödynnetty varhaiskasvatuksessa yleisesti käytettyä Bronfenbrennerin (1979) ekologista teoriaa. Lisäksi kulttuurien välisen yhteistyön tutkimisen tukena on käytetty varhaiskasvatusta sääteleviä asiakirjoja Varhaiskasvatuslakia (540/2018) ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteita (2018) ja varhaiskasvatuksen alan tutkimuksia vanhempien ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden välisestä yhteistyötä.
Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelua käyttäen eri kieli- ja kulttuuritaustaisilta vanhemmilta ja varhaiskasvatuksen työntekijöiltä. Aineisto koostui yhteensä yhdeksän eri kieli- ja kulttuuritaustaisen ja kahdeksan varhaiskasvatuksen työntekijän yksilö- ja fokusryhmähaastatteluista. Kulttuurien välisen yhteistyön luonteen vuoksi menetelmäsuuntaukseksi valikoitui laadullinen tutkimus. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Tutkielmani tuloksena voidaan todeta kulttuurien välisen yhteistyön sisältävän sellaisia asioita, joita kantaväestön kanssa tehtävässä yhteistyössä ei ilmene. Keskeisin näistä on kieli, tarkemmin eri kieli- ja kulttuuritaustaisten vanhempien äidinkielet ja suomen kieli. Tutkielmani valossa puutteellinen yhteinen kieli näyttäytyy suurimpana esteenä kulttuurien välisen yhteistyösuhteen kehittymiselle. Kieliin liittyvillä keskusteluilla näyttää olevan puolestaan myönteinen merkitys yhteistyösuhteen kehittymisen kannalta.
Kulttuurien välisessä yhteistyössä korostuu varhaiskasvatuksen työntekijöiden rooli ja heidän osaamisensa. Erityisesti heiltä odotetaan kykyä kohdella eri kieli- ja kulttuuritaustaisia vanhempia yhdenvertaisesti ja kohdata heidät yksilöinä, ei jonkin ryhmän edustajina. Tutkielmani perusteella tässä ilmenee vielä kehitettävää.