Läheisten näkemyksiä syömishäiriön vaikutuksista itseensä, syömishäiriöiden hoidon laadusta ja omasta selviytymisestään

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata syömishäiriöiden vaikutuksia läheisiin sekä läheisten näkemyksiä syömishäiriöiden hoidon laadusta ja omasta selviytymisestään. Tavoitteena oli tietämystä lisäämällä kehittää läheisten jaksamisessa auttavia tukimuotoja, lisätä ymmärrystä syömishäiriötä sairastavien läheisiä kohtaan sekä parantaa syömishäiriöiden hoidon laatua.

Tutkimukseen osallistui 72 syömishäiriötä sairastavan läheistä. Aineisto kerättiin syksyllä 2017. Aineiston keräämisessä käytettiin Webropol-kyselyä. Kyselyä markkinoitiin suoran kyselylinkin kanssa Sisä-Suomen Sylin blogissa ja Facebook-sivuilla, Maudsley-perheet -blogissa, Maudsley-perheet yhdessä rintamassa syömishäiriötä vastaan -Facebook-ryhmässä sekä Etelän-Sylin, Lounais-Suomen Sylin, Pohjanmaan Sylin ja Pohjois-Suomen Sylin, Syömishäiriöliiton ja Fin-Fami Kanta-Hämeen Facebook-sivuilla. Kysely koostui 23 kysymyksestä, joista tässä tutkimuksessa käytettiin yhdeksää taustamuuttujaa, yhtä kysymystä syömishäiriön vaikutuksista läheisiin, kolmea hoidon laatua mittaavaa kysymystä sekä avoimia kysymyksiä läheisen syömishäiriön aikana eniten auttaneista ja haitanneista tekijöistä. Määrällinen aineisto analysoitiin SPSS Statistics 25 -ohjelmalla ja laadullisten kysymysten tuottama aineisto laadullisella sisällönanalyysilla.

Syömishäiriöön sairastuneiden läheiset olivat kokeneet itsensä syömishäiriön aikana välillä erittäin ahdistuneiksi ja olleet uupuneita ja masentuneita. He kokivat myös syyllisyyttä läheisen syömishäiriöön sairastumisesta sekä kuvasivat sosiaalisen elämänsä, perhe-elämänsä ja työ- tai opiskelukykynsä kärsineen. Taloudelliseen tilanteeseen syömishäiriöllä oli ollut vain vähän vaikutusta. Syömishäiriöiden hoidon ja hoidon saatavuuden läheiset arvioivat olleen keskitasoa. Kuitenkin yli 18-vuotiaiden ja yli kolme vuotta sairastaneiden läheiset kokivat sairastuneen tarvitseman hoidon saamisen tilastollisesti merkitsevästi vaikeammaksi kuin alle 18-vuotiaiden ja alle kolme vuotta sairastaneiden läheiset. Alle kolme vuotta syömishäiriötä sairastaneiden läheiset olivat myös tyytyväisempiä sairastuneen saamaan hoitoon ja omaan osuuteensa hoidossa kuin yli kolme vuotta syömishäiriötä sairastaneiden läheiset.

Syömishäiriöön sairastuneiden läheiset kokivat, että läheisen syömishäiriön aikana heitä oli eniten auttanut oman syömishäiriöosaamisen lisääntyminen, syömishäiriön näkeminen omassa elämässä yksittäisenä ohi menevänä elämänvaiheena, syömishäiriöön sairastuneen läheisen kokeminen tärkeänä ja sairastuneen avun saaminen syömishäiriöön sekä omasta jaksamisesta huolehtiminen. Syömishäiriöön sairastuneiden läheiset kokivat, että heitä eniten läheisen syömishäiriön aikana oli haitannut hyvän syömishäiriötiedon puuttuminen, läheisten kohtaamisen puuttuminen, koko lähipiirin elämän pyöriminen syömishäiriön ympärillä, negatiivinen reagoiminen ja arjen vaikeutuminen sekä ihmisten ymmärtämättömyyden kohtaaminen.

Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että syömishäiriöön sairastuneiden läheiset kokevat syömishäiriöllä olleen heidän elämäänsä paljon negatiivista vaikutusta. Läheisten kokemus hoidon laadusta ja omasta osuudestaan hoidossa on keskitasoa, mutta erityisesti informaation saamiseen läheisen sairastuessa liittyy paljon tyytymättömyyttä ja yli 18-vuotiaiden sekä yli kolme vuotta sairastaneiden hoidon saamisessa on vaikeuksia. Alle kolme vuotta syömishäiriötä sairastaneiden hoitoon ja läheisten osuuteen hoidossa ollaan tyytyväisempiä kuin yli kolme vuotta sairastaneiden hoitoon. Syömishäiriön aikana syömishäiriötä sairastaneiden läheisiä eniten auttaneissa ja haitanneista tekijöistä selkeästi vain syömishäiriöosaaminen ja syömishäiriötieto ovat tekijöitä, joiden lisääntymisestä on apua ja puuttumisesta haittaa.