Ohjaajan suorittama kasvotyö ryhmäneuvolan vuorovaikutuksessa

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten ohjaaja tekee kasvotyötä ryhmäneuvolassa. Yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa pätevät tietyt pelisäännöt, joiden mukaan yksilöiden oletetaan toimivan. Yksi tällaisista pelisäännöistä on sekä omien, että muiden vuorovaikutuksen osapuolten kasvojen suojelu. Kasvotyö tarkoittaa niitä keinoja, joilla yksilöt pyrkivät suojelemaan kasvoja. Kasvotyötä tehdään aktiivisesti silloin, kun jonkun yksilön kasvoille koetaan aiheutuvan uhkaa. Ryhmäneuvolassa tällaista uhkaa voi aiheuttaa esimerkiksi ohjaajan esittämät kysymykset.

Ryhmäneuvolan vuorovaikutusta käsitellään tässä tutkielmassa institutionaalisena vuorovaikutustilanteena, jota tutkitaan etnometodologian ja keskustelunanalyysin avulla. Keskustelunanalyysi mahdollistaa kasvotyön tarkastelun vuorovaikutuksessa toimimisen pienissä yksityiskohdissa. Tutkimusaineisto koostuu ryhmäneuvolassa kahdesta eri suunnasta kuvatusta videotallenteesta. Videoitu ryhmäneuvola-tapaaminen kesti noin 41 minuuttia. Aineistosta tarkempaan analyysiin valikoituivat sellaiset kohdat, joissa saattoi havaita arkaluontoiseen vuorovaikutukseen liitettäviä piirteitä.

Analyysin perusteella voidaan havaita, että ohjaaja tekee kasvotyötä rakentaen vuoronsa hienovaraisiksi, eli arkaluontoisiksi. Arkaluontoisuuden rakentuminen tapahtuu sekä aihetta lähestyttäessä, että itse vuorossa. Arkaluontoisuus rakentuu esimerkiksi viivyttämällä arkaluontoisen aiheen tai termin tuottamista erilaisin vuorovaikutuksellisin keinoin, kuten tauoin. Arkaluontoisiksi rakentuvat vuorot ovat tässä tutkielmassa sellaisia ohjaajan vuoroja, jotka voidaan tulkita kritiikiksi vanhempien kompetenssia kohtaan. Aiheiden rakentaminen arkaluontoisiksi tuottaa kuitenkin myös vuorovaikutuksellisen haasteen, kun arkaluontoisen aiheen käsittelyn sekvenssistä tulee jollain keinolla päästä pois. Poistumisen keinoina toimivat kasvouhan lieventely, sekä huomion kiinnittäminen lapsiin. Tulokset ovat samansuuntaisia aiempien arkaluontoisia tai ongelmallisia keskustelunaiheita käsitelleiden tutkimusten kanssa.