Autismikirjon lasten tunteiden tunnistamisen taidot sekä niiden yhteydet ikään, sukupuoleen ja mielen teoriaan

Abstract

Sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation ongelmat ovat keskeisiä piirteitä autismikirjon häiriöissä. Yksi sosiaalisen vuorovaikutuksen onnistumisen kannalta tärkeä taito on tunteiden tunnistaminen. Mielen teorian haasteiden ajatellaan selittävän sekä autismikirjon piirteitä yleisesti että nimenomaan tunteiden tunnistamisen vaikeuksia. Autismikirjon lasten tunteiden tunnistamisen taitoja onkin tutkittu paljon, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia sekä lasten taitojen että niihin vaikuttavien taustatekijöiden osalta. Lisäksi sosiaalisten tunteiden (esim. häpeä) tunnistamista ei ole tutkittu autismikirjon lapsilla yhtä paljon kuin perustunteiden (ilo, suru, viha, hämmästys, pelko, inho) tunnistamista, eikä autismikirjon lasten taidosta tunnistaa neutraali äänensävy löydy juurikaan tutkimustietoa.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, miten hyvin 7–12-vuotiaat autismikirjon lapset (n = 10) tunnistivat tunteita tyypillisesti kehittyneisiin verrokkilapsiin (n = 10) verrattuna. Taitoja mitattiin kolmella tehtävällä, joissa piti tunnistaa tunnetta kuvaava ilme valokuvasta ja videosta sekä yhdistää samaa tunnetta kuvaava äänensävy ja ilme toisiinsa. Tehtävissä olivat mukana kuusi perustunnetta sekä neutraali tunnetila ja häpeä. Lisäksi analysoitiin lasten tunteiden tunnistamisen taitojen yhteyttä mielen teorian taitoihin, joita mitattiin kahden väärän uskomuksen tehtävän avulla (ensimmäisen ja toisen asteen mielen teoria). Tutkimuksessa selvitettiin myös, kehittyvätkö tunteiden tunnistamisen taidot alakouluiässä ja onko sukupuolella vaikutusta taitoihin. Aineisto kerättiin osana laajempaa Mimiikkapeli-tutkimushanketta, jonka alkutehtäviin tämän tutkimuksen tehtävät kuuluivat. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin.

Autismikirjon lapset tunnistivat tunteita valokuvista heikommin kuin tyypillisesti kehittyneet lapset, ja heidän suoriutumisessaan oli enemmän hajontaa kaikissa tunteiden tunnistamisen tehtävissä. Lisäksi viidestä heikoimmin suoriutuneesta lapsesta neljä kuului autismikirjon ryhmään. Autismikirjon lapset tunnistivat verrokkeja heikommin surun, vihan ja pelon tunteita. Myös neutraalin äänensävyn tunnistaminen oli autismikirjon lapsille haastavaa. Autismikirjon lasten iällä, sukupuolella ja mielen teorian taidoilla ei ollut yhteyttä tunteiden tunnistamisen taitoihin, mutta häpeän tunnistaminen videotehtävässä oli heillä yhteydessä ensimmäisen asteen mielen teorian taitoihin.

Tulosten pohjalta vaikuttaisi siltä, että joidenkin tunteiden tunnistaminen voi olla tyypillistä haastavampaa osalle autismikirjon lapsista, mutta ei kaikille. Mielen teorian puutteet voisivat selittää joillakin autismikirjon lapsilla esiintyviä häpeän tunnistamisen vaikeuksia, mutta eivät välttämättä perustunteiden tunnistamisen vaikeuksia. Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että tunteiden tunnistamisen taidot eivät välttämättä kehity merkittävästi 7–12-vuoden iässä.

Tutkimuksen tulokset tukevat aiempia havaintoja autismikirjon lasten tunteiden tunnistamisen vaikeuksista sekä häiriön piirteiden yksilöllisestä vaihtelusta. Tutkimusmenetelmän rajoitukset, kuten pieni otoskoko, tehtävien järjestys sekä kattoefekti, saattoivat kuitenkin vaikuttaa tulokseen. Tietoa autismikirjon lasten tunteiden tunnistamisen taidoista ja niihin vaikuttavista tekijöistä hyödynnetään kliinisessä työssä arvioitaessa kuntoutuksen tarvetta ja tavoitteita. Koska nykyisessä tutkimustiedossa on edelleen aukkoja, tutkimusta aiheesta tarvitaan vielä lisää.