Selittämättömät kokemukset läheisen kuoleman yhteydessä

Abstract

Surevien selittämättömät kokemukset ovat läheisen kuoleman yhteydessä yleisiä, mutta niitä on tutkittu vähäisesti. Continuing bonds – teorian mukaan läheisen kuoleman yhteydessä koetut selittämättömät kokemukset ovat yli kuoleman jatkuvan suhteen ilmentymiä ja kuuluvat normaaliin suruun. Kokemusten on todettu voivan toimia surussa adaptiivisena, mutta aiheesta tarvitaan lisää tutkimustietoa. Surevat välttävät usein kokemuksista kertomista etenkin länsimaisissa kulttuureissa mielenterveysongelmaiseksi leimautumisen pelossa. Kokemusten ymmärtäminen mahdollisena osana surevien kokemusmaailmaa on tärkeää surevien auttamiseksi.

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata surevien selittämättömiä kokemuksia ja niiden seurauksia läheisen kuoleman yhteydessä. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa surevien selittämättömistä kokemuksista ja niiden seurauksista läheisen kuoleman yhteydessä terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön surevien paremmaksi auttamiseksi. Tutkimuksessa tutkittiin selittämättömien kokemusten kuvausta, kontekstia, seurauksia ja selityksiä läheisen kuoleman yhteydessä. Aineisto kerättiin sureville suunnatuilla verkkoalustoilla jaetun sähköisen kyselylomakkeen avulla. Lomakkeessa osallistujia pyydettiin taustatietojen lisäksi kuvaamaan mahdollisimman yksityiskohtaisesti kokemansa selittämätön kokemus ja sen seuraukset läheisen kuoleman yhteydessä. Tutkimuksessa analysoitiin 181 osallistujan 408 kokemuskertomusta. Tutkimuksen kaikki osallistujat ovat naisia. Aineisto analysoitiin induktiivisesti rakennetun, kokemuksen eri elementeistä koostuvan analyysikehikon avulla. Kokemusta kuvaavia elementtejä olivat laadullinen sisältö, puhekommunikaation sisältö, tilanteessa koetut tunteet ja käyttäytymisnormien poikkeamat. Kokemusten kontekstia kuvasivat lokaalinen ja situationaalinen konteksti, ajoittuminen, ennakoitavuus ja subjektiivisuus. Kokemusten seurauksia kuvasivat koetut jälkivaikutukset, kokemuksesta kertominen ja dokumentointi. Kokemusten selittämistä kuvasivat koettu tarkoitus ja attribuutioajattelu. Jokaisen elementin osalta tehtiin erillinen induktiivinen sisällönanalyysi. Pelkistyksiä muodostui analyysissa yhteensä 2693 kappaletta. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että myös suomalaiset kokevat selittämättömiä kokemuksia läheisen kuoleman yhteydessä. Kokemukset liittyvät usein merkityksellisiin ja läheisiin ihmissuhteisiin ja ennakoimattomaan kuolemaan. Kokemukset jakautuvat fyysisen, mentaalisen ja sensorisen ympäristön kokemuksiin. Fyysisen ympäristön kokemukset ovat elektronisten laitteiden epätavallista toimintaa sekä epätavallisia esine- ja luonnonilmiöitä. Mentaalisen ympäristön kokemukset ovat kommunikaatio-, olotilan muuttumis- ja vainajan läsnäolokokemuksia. Sensorisen ympäristön kokemukset ovat hahmojen näkemis-, kuulo-, tunto- ja tuoksukokemuksia. Kokemukset ilmenevät erilaisissa lokaalisissa, situationaalisissa ja ajallisissa konteksteissa ja niiden ennakoitavuus ja subjektiivisuus vaihtelevat. Kokemusten seurauksina on oloa helpottavia ja vaikeuttavia seurauksia sekä elämään vaikuttavia muutoksia. Kokemusten tarkoituksena koettiin olevan informaation välittämistä, kokijan tukemista, kuolemanrajan ylittämistä ja tuntemusten välittämistä. Kokemuksiin liittyvä attribuutioajattelu sisältää varmuutta ja epävarmuutta ilmiön selittäjästä, selitysten poissulkemista sekä yliluonnollisen selityksen mukaisia ja vastaisia ennakkokäsityksiä. Tutkimuksen perusteella surevien selittämättömät kokemukset tulisi huomioida sureville suunnatuissa tuki-interventioissa. Terveysalan ammattilaisten tulisi tarjota turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri kokemusten käsittelyyn. Myös jatkotutkimus aiheesta on tarpeellista. Tutkimustietoa tarvitaan esimerkiksi kokemuksia validoivan suruintervention hyödyistä, kokemusten adaptiivisuudesta surussa selviytymisessä, työntekijöiden asenteista kokemuksia kohtaan sekä sosiaalisen median roolista yli kuoleman jatkuvien suhteiden ylläpitämisessä.