Paikallisuus Pohjois- ja Etelä-Suomen kunnallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa
Rauhala, Janna (2020)
Rauhala, Janna
2020
Varhaiskasvatus, kasvatustieteen kandidaatin tutkinto - Early Childhood Education, Bachelor of Arts (education)
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-06-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202006025886
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202006025886
Tiivistelmä
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018 on velvoittava valtakunnallinen asiakirja, joka toimii varhaiskasvatuksen pohjana koko Suomessa. Tällaista varhaiskasvatuksen järjestämistä ja toimintaa ohjaavaa pedagogista opetussuunnitelmaa ei ole ollut ennen vuotta 2016. Varhaiskasvatuksen järjestämisestä ovat vastuussa kunnat, jotka laativat kansallisen vasun pohjalta omat paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmansa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää, miten paikallisuus näyttäytyy Pohjois- ja Etelä-Suomen kuntien varhaiskasvatussuunnitelmissa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui varhaiskasvatuksen sekä sen ohjausjärjestelmän ja opetussuunnitelmatyön kuvauksesta sekä varhaiskasvatuksen ympäristön ja moninaisuuden käsitteiden määrittelystä. Tutkimus toteutettiin laadullisena aineistolähtöisenä tutkimuksena. Tutkimuksen aineistona toimi kuuden kunnan paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat, joista Pohjois-Suomen kunniksi valikoitui Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kunnat ja Etelä-Suomesta Vantaan, Turun ja Tampereen kaupungit. Kunnat valikoituivat niiden sijainnin mukaan. Aineisto analysoitiin diskursiivisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimustulosten mukaan paikallisuuden kuvastuminen voitiin jakaa kolmeen pääteemaan. Paikallisuuden näyttäytymisestä kieli palvelumuotojen järjestäminen kunnassa. Pohjoisen harvaanasutuissa kunnissa varhaiskasvatuksen toimintamuodot sijaitsivat kaukana toisistaan sekä yhteistyötä tehtiin yli kuntarajojen, jopa Ruotsiin ja Norjaan. Etelä-Suomessa avoimen varhaiskasvatuksen mainitseminen merkitsi sitä, että sille oli kysyntää toisin kuin pohjoisen pienissä kunnissa. Lisäksi paikallisuus näyttäytyi vasuissa varhaiskasvatuksen ympäristön tarkastelussa. Etelä-Suomen kunnissa oli monipuolisemmat mahdollisuudet vierailla lasten kanssa esimerkiksi kirjastoissa ja museoissa. Luonnon merkitys pohjoisen kunnissa ylsi aina leikki- ja askartelumateriaaleista arkirytmiin. Kolmantena pääteemana tutkimuksen tulosten mukaan oli moninaisuuden näyttäytyminen paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Etelä-Suomen varhaiskasvatuksen arkeen kuului laajasti useita eri kulttuureja, etnisiä taustoja sekä uskontoja, kun Pohjois-Suomen kunnissa monikulttuurisuus tarkoitti paikallisesti lähinnä saamelaisen ja suomalaisen kulttuurin yhteiseloa.
Kansallisen vasun velvoittavat tavoitteet ja ohjeet loivat paljon samankaltaisuutta paikallisten vasujen välillä. Kuntien maantieteellisesti mahdollistuvat puitteet sekä kulttuurierot synnyttivät kuitenkin niin vahvoja erilaisia toimintatapoja sekä arvoperustaa, että ne näkyivät myös paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Näihin eroihin tulee kansallisesti kiinnittää vahvasti huomiota, sillä, yhteisöön ja kulttuuriin kiinnittymisen lisäksi, laadukas ja tasa-arvoinen varhaiskasvatus on jokaisen suomalaisen lapsen oikeus.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui varhaiskasvatuksen sekä sen ohjausjärjestelmän ja opetussuunnitelmatyön kuvauksesta sekä varhaiskasvatuksen ympäristön ja moninaisuuden käsitteiden määrittelystä. Tutkimus toteutettiin laadullisena aineistolähtöisenä tutkimuksena. Tutkimuksen aineistona toimi kuuden kunnan paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat, joista Pohjois-Suomen kunniksi valikoitui Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kunnat ja Etelä-Suomesta Vantaan, Turun ja Tampereen kaupungit. Kunnat valikoituivat niiden sijainnin mukaan. Aineisto analysoitiin diskursiivisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimustulosten mukaan paikallisuuden kuvastuminen voitiin jakaa kolmeen pääteemaan. Paikallisuuden näyttäytymisestä kieli palvelumuotojen järjestäminen kunnassa. Pohjoisen harvaanasutuissa kunnissa varhaiskasvatuksen toimintamuodot sijaitsivat kaukana toisistaan sekä yhteistyötä tehtiin yli kuntarajojen, jopa Ruotsiin ja Norjaan. Etelä-Suomessa avoimen varhaiskasvatuksen mainitseminen merkitsi sitä, että sille oli kysyntää toisin kuin pohjoisen pienissä kunnissa. Lisäksi paikallisuus näyttäytyi vasuissa varhaiskasvatuksen ympäristön tarkastelussa. Etelä-Suomen kunnissa oli monipuolisemmat mahdollisuudet vierailla lasten kanssa esimerkiksi kirjastoissa ja museoissa. Luonnon merkitys pohjoisen kunnissa ylsi aina leikki- ja askartelumateriaaleista arkirytmiin. Kolmantena pääteemana tutkimuksen tulosten mukaan oli moninaisuuden näyttäytyminen paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Etelä-Suomen varhaiskasvatuksen arkeen kuului laajasti useita eri kulttuureja, etnisiä taustoja sekä uskontoja, kun Pohjois-Suomen kunnissa monikulttuurisuus tarkoitti paikallisesti lähinnä saamelaisen ja suomalaisen kulttuurin yhteiseloa.
Kansallisen vasun velvoittavat tavoitteet ja ohjeet loivat paljon samankaltaisuutta paikallisten vasujen välillä. Kuntien maantieteellisesti mahdollistuvat puitteet sekä kulttuurierot synnyttivät kuitenkin niin vahvoja erilaisia toimintatapoja sekä arvoperustaa, että ne näkyivät myös paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Näihin eroihin tulee kansallisesti kiinnittää vahvasti huomiota, sillä, yhteisöön ja kulttuuriin kiinnittymisen lisäksi, laadukas ja tasa-arvoinen varhaiskasvatus on jokaisen suomalaisen lapsen oikeus.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8799]