Osallisuus sosiaalityössä
Piilola, Jaana (2020)
Piilola, Jaana
2020
Sosiaalityön kandidaattiohjelma, Pori - Degree Programme in Social Work, Pori
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202005305844
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202005305844
Tiivistelmä
Osallisuus on yleinen keskustelun aihe Suomessa niin sosiaalityössä kuin yhteiskunnassa. Osallisuudesta on runsaasti tutkimuksia, mutta asiakkaan oikeuksien ja lainsäädännön merkitystä ei ole tutkittu sen jälkeen, kun sosiaalihuoltolaki on muuttunut. Suomen lainsäädäntö antaa asiakkaalle mahdollisuuden osallistua palveluihin ja yhteiskuntaan toimivana jäsenenä, sekä osallistumalla että suunnittelemalla.
Kandidaattitutkielmani alussa käsittelen osallisuutta tavoitteena, jonka lainsäädäntö mahdollistaa. Osallisuus näyttäytyy eri teorioissa enemmän tavoitteena kuin menetelmänä. Tutkielmassani pyrin vastaamaan tutkimuskysymyksiini: 1. Miten osallisuus on huomioitu asiakastyössä? 2. Miten sosiaalityön asiakkaan osallisuus näyttäytyy palveluissa, huomioiden perustuslailliset oikeudet?
Vastatessani näihin kysymyksiin perehdyin työtä ohjaavaan lainsäädäntöön ja kahdeksaan suomalaiseen tutkimukseen, jotka oli tehty vuoden 2015 jälkeen, jolloin uusi sosiaalihuoltolaki tuli voimaan. Aineiston analyysin jälkeen avasin asiakkaan mahdollisuudet yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Kandidaattitutkielmani keskeisimpiä tuloksia on se, että lainsäädäntö tarjoaa monenlaisia välineitä osallisuuteen yhteiskunnassa, jos niitä hyödynnetään. Rakenteellinen sosiaalityö tuottaa tutkittua tietoa, jonka avulla voidaan kehittää palveluja yhdessä niiden tuottajien ja asiakkaiden kanssa. Osallisuutta tutkitaan asiakastyössä työntekijöiden välityksellä ja asiakkaan todellinen osallistuminen ei tule esiin. Johtopäätösosiossa tarkastelen sitä, että osallisuus on tavoite, ei menetelmä, mikä usein unohdetaan. Pohdintaosiossa käsittelen osallisuuden menetelmiä.
Kandidaattitutkielmani alussa käsittelen osallisuutta tavoitteena, jonka lainsäädäntö mahdollistaa. Osallisuus näyttäytyy eri teorioissa enemmän tavoitteena kuin menetelmänä. Tutkielmassani pyrin vastaamaan tutkimuskysymyksiini: 1. Miten osallisuus on huomioitu asiakastyössä? 2. Miten sosiaalityön asiakkaan osallisuus näyttäytyy palveluissa, huomioiden perustuslailliset oikeudet?
Vastatessani näihin kysymyksiin perehdyin työtä ohjaavaan lainsäädäntöön ja kahdeksaan suomalaiseen tutkimukseen, jotka oli tehty vuoden 2015 jälkeen, jolloin uusi sosiaalihuoltolaki tuli voimaan. Aineiston analyysin jälkeen avasin asiakkaan mahdollisuudet yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Kandidaattitutkielmani keskeisimpiä tuloksia on se, että lainsäädäntö tarjoaa monenlaisia välineitä osallisuuteen yhteiskunnassa, jos niitä hyödynnetään. Rakenteellinen sosiaalityö tuottaa tutkittua tietoa, jonka avulla voidaan kehittää palveluja yhdessä niiden tuottajien ja asiakkaiden kanssa. Osallisuutta tutkitaan asiakastyössä työntekijöiden välityksellä ja asiakkaan todellinen osallistuminen ei tule esiin. Johtopäätösosiossa tarkastelen sitä, että osallisuus on tavoite, ei menetelmä, mikä usein unohdetaan. Pohdintaosiossa käsittelen osallisuuden menetelmiä.