Kun valokuvat toivat silpomisen aamukahvipöytään: Meeri Koutaniemen kuvareportaasi Taken
Koskinen, Ronja (2020)
Koskinen, Ronja
2020
Viestinnän monitieteinen kandidaattiohjelma - Bachelor's Degree Programme in Multidisciplinary Communication Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202005295839
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202005295839
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa käsitellään valokuvaaja Meeri Koutaniemen kuvareportaasia kahden maasaitytön sukuelinten silpomisesta kenialaisessa kylässä. Tutkimuskysymys on: Kuinka Meeri Koutaniemi käsittelee tyttöjen sukuelinten silpomista kuvareportaasissaan Taken? Ymmärtääkseni paremmin reportaasin saamaa kritiikkiä kysyn myös: Onko kuvareportaasissa ongelmallisuutta lapsen oikeuksien ja hyvän journalistisen tavan näkökulmasta?
Aineistoni koostuu vuonna 2013 kuvatun Taken-reportaasin 35 valokuvasta. Kehysanalyysiä käyttäen ryhmittelin kuvasarjaan kuuluvat valokuvat niiden sisältämien merkitysten perusteella. Tarkastelen valokuvien merkityksiä representaation käsitteen avulla. Kuvia tutkimalla löysin jokaisesta ensisijaisen kehyksen eli valokuvan ja kuvatekstin muodostaman ilmeisimmän merkityksen. Osassa kuvista oli tulkittavissa myös toissijainen kehys eli valokuva saattaa ryhmittyä merkitystensä perusteella myös toiseen kehysmalliin. Tällä tavoin valokuvista oli mahdollista löytää neljä hallitsevaa kehystä eli tapaa merkityksellistää silpomista: perinne-, uhri-, patriarkaatti-, ja tulevaisuus-kehys.
Kuvareportaasista löytyneiden kehysten perusteella ongelmaksi määrittyy väkivaltainen perinne, joka ylläpitää sukupuolten välistä epätasa-arvoa ja loukkaa ihmisoikeuksia. Perinne- ja patriarkaatti-kehys käsittelevät syitä ongelman taustalla: kulttuurisia normeja ja miesvaltaista yhteiskuntajärjestystä. Tulevaisuuskehyksen avulla Koutaniemi esittelee ratkaisuehdotuksen: muutos lähtee liikkeelle koulutuksesta sekä uudesta, valveutuneesta sukupolvesta, joka ajaa muutosta ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kehystys on valokuvaajan valintojen tulosta ja sillä on selkeä tavoite: silpomisen dokumentointi ja julkisen keskustelun herättäminen aiheesta. Tutkimustulosten perusteella kuvareportaasista löytyy ongelmakohtia YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja Journalistin ohjeiden näkökulmasta, esimerkiksi yksityisyydensuojaan ja rikoksen uhrin hienotunteiseen käsittelyyn liittyen. Lisäksi reportaasi ei täysin noudata Suomen Unicef ry:n antamia eettisiä ohjeita lapsista raportoimiseen.
Loppupäätelmä on, että valokuvilla on voimaa vaikuttaa julkisen keskustelun suuntaan ja aikaansaada yhteiskunnallista muutosta, mutta erityisesti lasten valokuvaamiseen liittyy paljon eettisiä ongelmakohtia. Valokuvaajan tulee ottaa huomioon, ettei hän työllään loukkaa kuvattavan ihmisarvoa tai kulttuurista identiteettiä, vaikka kyseessä olisi yhteiskunnallisesti merkittävä aihe. Jatkotutkimuksen avulla voitaisiin selvittää, kuinka ympärileikatut tytöt ja naiset kokevat tulleensa esitetyiksi mediassa ja kuinka he haluaisivat olla näkyvillä, vai haluaisivatko ollenkaan? Olisi myös tärkeää tutkia laajemmin, kuinka visuaalisia representaatioita käytetään tai voitaisiin käyttää silpomisen vastaisessa työssä.
Aineistoni koostuu vuonna 2013 kuvatun Taken-reportaasin 35 valokuvasta. Kehysanalyysiä käyttäen ryhmittelin kuvasarjaan kuuluvat valokuvat niiden sisältämien merkitysten perusteella. Tarkastelen valokuvien merkityksiä representaation käsitteen avulla. Kuvia tutkimalla löysin jokaisesta ensisijaisen kehyksen eli valokuvan ja kuvatekstin muodostaman ilmeisimmän merkityksen. Osassa kuvista oli tulkittavissa myös toissijainen kehys eli valokuva saattaa ryhmittyä merkitystensä perusteella myös toiseen kehysmalliin. Tällä tavoin valokuvista oli mahdollista löytää neljä hallitsevaa kehystä eli tapaa merkityksellistää silpomista: perinne-, uhri-, patriarkaatti-, ja tulevaisuus-kehys.
Kuvareportaasista löytyneiden kehysten perusteella ongelmaksi määrittyy väkivaltainen perinne, joka ylläpitää sukupuolten välistä epätasa-arvoa ja loukkaa ihmisoikeuksia. Perinne- ja patriarkaatti-kehys käsittelevät syitä ongelman taustalla: kulttuurisia normeja ja miesvaltaista yhteiskuntajärjestystä. Tulevaisuuskehyksen avulla Koutaniemi esittelee ratkaisuehdotuksen: muutos lähtee liikkeelle koulutuksesta sekä uudesta, valveutuneesta sukupolvesta, joka ajaa muutosta ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kehystys on valokuvaajan valintojen tulosta ja sillä on selkeä tavoite: silpomisen dokumentointi ja julkisen keskustelun herättäminen aiheesta. Tutkimustulosten perusteella kuvareportaasista löytyy ongelmakohtia YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja Journalistin ohjeiden näkökulmasta, esimerkiksi yksityisyydensuojaan ja rikoksen uhrin hienotunteiseen käsittelyyn liittyen. Lisäksi reportaasi ei täysin noudata Suomen Unicef ry:n antamia eettisiä ohjeita lapsista raportoimiseen.
Loppupäätelmä on, että valokuvilla on voimaa vaikuttaa julkisen keskustelun suuntaan ja aikaansaada yhteiskunnallista muutosta, mutta erityisesti lasten valokuvaamiseen liittyy paljon eettisiä ongelmakohtia. Valokuvaajan tulee ottaa huomioon, ettei hän työllään loukkaa kuvattavan ihmisarvoa tai kulttuurista identiteettiä, vaikka kyseessä olisi yhteiskunnallisesti merkittävä aihe. Jatkotutkimuksen avulla voitaisiin selvittää, kuinka ympärileikatut tytöt ja naiset kokevat tulleensa esitetyiksi mediassa ja kuinka he haluaisivat olla näkyvillä, vai haluaisivatko ollenkaan? Olisi myös tärkeää tutkia laajemmin, kuinka visuaalisia representaatioita käytetään tai voitaisiin käyttää silpomisen vastaisessa työssä.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8800]