Stigma Pohjois-Korean ristiriitaisten identiteettidiskurssien taustalla: Analyysi Kim Jong Unin vuosien 2013–2019 uudenvuodenpuheista

Abstract

Pro gradu -tutkielmani aiheena ovat Pohjois-Korean identiteettidiskurssit ja oletetun stigman vaikutus näihin. Tutkielman tarkoituksena on tuoda Pohjois-Koreaa koskevaan tutkimukseen uutta näkökulmaa yhdistämällä kahta vähän tutkittua aihetta. Tutkielman lähtöoletuksena on, että Pohjois-Korean ulkopolitiikkaa rajaa sille asetettu stigma ja että tämän stigman vaikutus näkyy Pohjois-Korean muodostamissa identiteettidiskursseissa. Tutkielma vastaa kysymyksiin siitä, millaisia identiteettidiskursseja muodostuu Kim Jong Unin uudenvuodenpuheissa vuosina 2013–2019 ja miten oletettua stigmaa hallitaan näissä tunnistetuissa identiteettidiskursseissa.

Tutkielma on jakautunut kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa keskitytään tutkielman teoriakehyksen muodostamiseen ja sen sitomiseen osaksi tieteenalan keskustelua. Työn kannalta keskeisimmät käsitteet ovat kriittisen konstruktivismin epistemologisiin ja ontologisiin olettamuksiin perustuva identiteetin käsitys, stigmateorioihin perustuva ajatus stigmasta sekä kriittisen diskurssianalyysin diskurssi. Tutkielman toisessa osassa toteutetaan aineiston analyysi. Aineisto muodostuu Kim Jong Unin vuosina 2013–2019 pitämistä seitsemästä uudenvuodenpuheesta. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa aineistosta tunnistetaan diskurssi-historiallisen kriittisen diskurssianalyysimenetelmän avulla erilaisia identiteettidiskursseja ja toisessa vaiheessa analysoidaan näissä identiteettidiskursseissa käytettyjä stigman hallintastrategioita stigmastrategioiden typologian avulla.

Analyysin keskeinen tulos on, että puheista nousee esiin useita erilaisia, keskenään ristiriitaisia identiteettidiskursseja. Siinä missä toisissa identiteettidiskursseista luodaan kuvaa Pohjois-Koreasta ainutlaatuisena ja erityisenä sekä luodaan vahvoja viholliskuvia, yhdessä identiteettidiskursseista rakennetaan yhtenäisyyttä Pohjois-Korean ja muiden valtioiden välille. Sama tulos näkyy myös stigman hallintastrategioiden analyysissä. Eri identiteettidiskursseissa stigmaa hallitaan eri tavoin ja eri strategiat viittaavat erilaisiin viiteryhmiin. Tutkielmassa muodostuu selkeä kuva siitä, että Pohjois-Korea hyödyntää keskenään ristiriitaisia identiteettidiskursseja ja stigman hallintastrategioita vastaamaan erilaisten yleisöjen asettamiin haasteisiin. Yhden vakaan identiteettidiskurssin sijaan analyysissä nousee esiin monimutkainen, sisäisesti ristiriitainen ja ongelmalähtöisesti mukautuva kontekstisidonnainen joukko erilaisia identiteettidiskursseja. Ulkopuolisen stigman muodostamaan haasteeseen Pohjois-Korea vastaa käyttämällä identiteettidiskursseissa erilaisia stigmastrategioita samanaikaisesti vahvistamaan sen poliittisen järjestelmän oikeutusta ja toisaalta avaamaan keskustelua kansainvälisen yleisön suuntaan. Ongelman sijaan identiteettidiskurssien ja stigmastrategioiden moninaisuus näyttää olevan Pohjois-Korealle strateginen valinta avartaa ulkopoliittisen kontekstin rajaamaan toimintakenttää. Lisäksi tutkielman tulokset tukevat teoriaosuudessa esitettyjä olettamuksia identiteetin joustavuudesta ja ristiriitaisuudesta sekä tutkielman lähtökohtana ollutta käsitystä siitä, että yksiulotteisen sijaan Pohjois-Korea on kansainvälisen politiikan toimijana monimutkainen ja ristiriitainen.