Competing forms of adjectival comparison in some modern varieties of English across the world

Abstract

Englannin kielessä adjektiivien komparatiivimuoto voidaan muodostaa pääsääntöisesti kahdella eri tavalla: joko -er-päätteen tai more-sanan avulla. Se, kumpaa vaihtoehtoa käytetään, riippuu tavallisesti muun muassa adjektiivin ominaisuuksista, kuten tavujen lukumäärästä tai adjektiivin päätteestä, ja joissain tapauksissa adjektiivilausekkeen monimutkaisuudesta. Näiden vakiintuneiden vaihtoehtojen lisäksi silloin tällöin tavataan niin sanottua kaksoismuotoa, jossa perifraasi- ja suffiksimuotoja käytetään samanaikaisesti. Tästä huolimatta monet kielioppaat ja kielenkäyttäjät eivät kuitenkaan pidä kyseistä rakennetta kieliopillisesti hyväksyttävänä.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on tutkia kolmea edellä mainittua muotoa ja niiden käytön alueellisia eroja nykyenglannissa. Tutkielman avulla on myös tarkoitus selvittää, mistä havaitut erot voisivat mahdollisesti johtua. Teoreettinen viitekehys koostuu teorioista, joilla maailmanenglanteja on pyritty jäsentelemään sekä katsauksesta adjektiivien vertailumuotojen käyttöön englannin kielessä nykypäivänä sekä historiallisesta näkökulmasta. Tutkimus on jaettu kahteen osaan, joissa vakiintuneita ja kaksoismuotoja tarkastellaan erikseen.

Tutkimuksessa on hyödynnetty pääasiassa kvantitatiivisia menetelmiä. Tutkittava aineisto on kerätty The Corpus of Global Web-Based English (the GloWbE) -korpuksesta, jonka avulla on mahdollista tutkia erilaisia kielenilmiöitä useissa englannin alueellisissa variaatioissa. Tarkastelun kohteina ovat erityisesti britti-, amerikan-, uudenseelannin-, australian-, intian-, singaporen-, kenian- ja nigerianenglannit, joista neljää ensimmäistä tyypillisesti puhutaan äidinkielenä ja loput opitaan yleensä toisena kielenä. Standardeina pidettäviä muotoja tutkitaan kahdeksan adjektiivin, dear, happy, full, strict, narrow, handsome, beautiful ja pleasant, sekä often-adverbin avulla. Kaksoismuotoja sen sijaan tarkastellaan yleisemmällä tasolla, jotta voidaan selvittää, ovatko kyseiset rakenteet erityisen yleisiä missään tutkimuksen kohteena olleessa englannin variaatiossa muihin verrattuna.

Tutkimuksen tulosten perusteella havaittiin, että englannin alueelliset variaatiot noudattavat pääasiassa kirjallisuudessa tyypillisesti esitettyä jakoa, jonka mukaan esimerkiksi kaikkien yksitavuisten sekä tätä pidempien -y, -le, -e ja -ow -loppuisten adjektiivien vertailumuoto muodostetaan -er-päätteellä. Standardimuotojen merkityksellisimmät erot liittyivät pääasiassa adjektiivien yleisyyteen englannin eri variaatioissa.

Tuloksissa oli joitain yllättäviä seikkoja, sillä uudenseelanninenglannissa adjektiivinvertailun hybridimuotojen odotettiin olevan erityisen yleisiä muihin variaatioihin verrattuna. Hypoteesin perusteena oli se, että lähdekirjallisuudessa maan variaatio mainittiin useasti hybridimuotojen yhteydessä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan muotoa havaittiin kyseissä variaatiossa suhteellisesti vähiten. Sen sijaan Aasian ja Afrikan variaatioissa, ja erityisesti intianenglannissa, muodot olivat selvästi yleisempiä. Ilmiön uskotaan johtuvan siitä, että englantia puhutaan kyseisissä maissa pääasiassa toisena kielenä. Lisäksi muiden alueilla puhuttavien kielten, kuten hindin, mandariinikiinan ja suahilin, uskotaan todennäköisesti vaikuttavan asiaan, sillä adjektiivin vertailu ilmaistaan englantiin verrattuna erilaisilla tavoilla, kuten ainoastaan kuin-sanaa vastaavilla sanoilla. Usein vertailua ei edes ilmaista eksplisiittisesti, vaan se on ymmärrettävissä kontekstin perusteella. Näiden seikkojen uskotaan tuottavan hankaluuksia englantia toisena tai vieraana kielenä opiskeleville.