Toisen henkilön kasvonilmeen ja katseen suunnan vaikutus autismikirjon lasten tarkkaavuuden kiinnittymiseen

Abstract

Toisen henkilön kasvot vetävät lapsen huomion muita sosiaalisia ärsykkeitä tehokkaammin puoleensa syntymästä saakka. Kasvoissa tarkkaavuus kiinnittyy esimerkiksi ilmeeseen ja katseen suuntaan, jonka suhteen etenkin suora katse vetää huomion vahvasti puoleensa. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu näyttöä sille, että kasvonilme ja katseen suunta prosessoidaan yhtenä kokonaisuutena, ja että yksilön käyttäytymistä ohjaava lähestymis- ja välttämismotivaatio saattaa vaikuttaa niiden prosessointiin. Autismikirjon häiriössä tarkkaavuuden kiinnittymisen kasvoihin on havaittu olevan poikkeavaa jo varhaisessa vaiheessa kehitystä. Kasvoja esimerkiksi katsellaan vähemmän kuin tavanomaisessa kehityksessä, eikä kasvonilmeen tai katseen suunnan ole huomattu vaikuttavan tarkkaavuuden kiinnittymiseen autismikirjon häiriössä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, miten toisen henkilöllisyyteen liitetty kasvonilme (iloinen tai surullinen) ja katseen suunta (suora tai alas suunnattu) vaikuttavat leikki-ikäisten, kognitiiviselta kyvykkyydeltään heikkotasoisten autismikirjon lasten tarkkaavuuden kiinnittymiseen. Vertailuryhminä käytettiin saman ikäisiä, tavanomaisesti kehittyneitä ja kehitysviiveisiä lapsia. Tämä tutkimus oli osa laajempaa Autismi ja katse -tutkimusprojektia, ja sen aineisto koostui 13 autismikirjon, 15 tavanomaisesti kehittyneestä ja yhdeksästä kehitysviiveisestä lapsesta. Koeasetelmassa käytettiin kasvoärsykkeenä kahden henkilön kasvoja, ja lapselle opetettiin etukäteen toisen olevan iloinen, toisen surullinen. Lapsen tarkkaavuus kiinnitettiin aluksi tietokoneruudulla näkyviin, keskusärsykkeenä toimiviin kasvoihin, joiden ilme oli koekierroksen alussa neutraali. Ajallisesti limittäin keskusärsykkeen kanssa ruudun reunaan ilmestyi häiriöärsykkeenä toimiva animoitu piirroskuva. Lapsen tuli irrottaa tarkkaavuutensa kasvoista, siirtää se piirrosanimaatioon ja jälleen kasvoihin, minkä jälkeen kasvot alkoivat joko hymyillä tai näyttää surullisilta. Dataa kerättiin silmänliikekameralla. Tarkkaavuuden kiinnittymistä tarkasteltiin kolmen muuttujan suhteen: tarkkaavuuden irrottaminen ja tarkkaavuuden uudelleen kiinnittyminen neutraaleihin, iloisiksi tai surullisiksi tiedettyihin kasvoihin, sekä osuus, jonka lapsi katseli hymyileviä tai surullisia kasvoja. Tulokset osoittivat, että tavanomaisesti kehittyneiden lasten osalta tiedetyllä tai kasvoilla näkyvällä ilmeellä ja katseen suunnalla oli yhdysvaikutusta tarkkaavuuden irrottamiseen ja kasvojen katseluosuuteen. Lähestymis- ja välttämismotivaation suhteen yhdenmukaiset kasvot (iloiseksi tiedetyt tai iloiset kasvot ja suora katse, sekä surulliseksi tiedetyt tai surulliset kasvot ja alas suunnattu katse) kiinnittivät heidän tarkkaavuutensa vahvemmin kuin kasvot, joiden ilme ja katse olivat tämän jaottelun suhteen ristiriidassa. Tavanomaisesti kehittyneet lapset katselivat kasvoja kokonaisuudessaan enemmän kuin kehitysviiveiset ja autismikirjon lapset. Tarkkaavuus myös kiinnittyi uudelleen nopeammin suoraan kuin alas katsoviin kasvoihin ryhmästä riippumatta. Kehitysviiveisillä lapsilla tiedetyllä kasvonilmeellä ja katseen suunnalla oli yhdysvaikutusta tarkkaavuuden irrottamiseen; autismikirjon lapsilla ei katseen suunnan päävaikutuksen lisäksi noussut esiin tilastollisesti merkitseviä tuloksia. Saadut tulokset toivat uutta tietoa paitsi kasvonilmeen ja katseen suunnan vaikutuksesta tarkkaavuuden kiinnittymiseen tavanomaisesti kehittyneillä, alle kouluikäisillä lapsilla, myös näiden ärsykkeiden ilmentämän lähestymis- ja välttämismotivaation merkityksestä tarkkaavuuden kiinnittymiseen. Tulokset tukivat aiempia havaintoja, joiden mukaan autismikirjon lasten tarkkaavuuden kiinnittyminen toisen henkilön kasvoihin on tavanomaisesta poikkeavaa. Laajemmin tarkasteltuna tutkimus toi lisätietoa visuaalisen tarkkaavuuden ja sosiaalisen havaitsemisen kehityspsykologisesta perustasta. Tulokset osoittivat, että lisätutkimusta kasvonilmeen ja katseen suunnan yhdysvaikutuksesta leikki-ikäisten autismikirjon lasten tarkkaavuuden kiinnittymiseen tarvitaan. Parempi ymmärrys sosiaalisen havaitsemisen varhaisessa vaiheessa ilmenevistä poikkeavuuksista erityisesti vakavassa autismikirjon häiriössä on hyödyksi esimerkiksi uusia kuntoutusmenetelmiä kehitettäessä.