Ilmastonmuutoksen retoriikka: Värittävät ilmaisut ja suostuttelevat määritelmät suomalaisissa ilmastonmuutosta käsittelevissä mielipidekirjoituksissa
Marttila, Helmi (2020)
Marttila, Helmi
2020
Suomen kielen tutkinto-ohjelma, humanististen tieteiden kandidaatin tutkinto - Degree Programme in Finnish Language, Bachelor of Arts
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-06-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202005265698
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202005265698
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin suomalaisen sanomalehtimedian välityksellä käytävää keskustelua ilmastonmuutoksesta retoriikan näkökulmasta. Aineistona tutkimuksessa on Helsingin Sanomien verkkopalvelussa syyskuussa 2019 julkaistut kymmenen ilmastonmuutosaiheista mielipidekirjoitusta. Ilmastonmuutos on vakiintunut yhdeksi julkisen keskustelun tärkeimmistä aiheista viime vuosien aikana. Tutkin työssäni aineistoni mielipidekirjoituksissa esiintyviä värittäviä ilmaisuja ja suostuttelevia määritelmiä. Värittävä ilmaisu on ilmaus, johon sisältyy tunnelataus. Suostutteleva määritelmä määrittelee termin sellaisella tavalla, että siihen itseensä sisältyy kannanotto. (Kakkuri-Knuuttila, 2013, s. 258.) Tutkimuskysymykseni ovat: millaisia värittäviä ilmaisuja ja millaisia suostuttelevia määritelmiä mielipidekirjoituksissa esiintyy.
Aineistoni tekstit on poimittu hs.fi-verkkopalvelun hakutyökalun avulla. Ne ovat pituudeltaan 155–445 sanaa, ja jokaisen niistä on kirjoittanut eri henkilö. Tutkimuksen teoriakehyksenä toimii retorinen diskurssianalyysi. Retoriikka on tieteenala, joka tutkii kielellä vaikuttamista: keskiössä ovat sanavalinnat sekä erilaiset kielelliset tehokeinot, joilla pyritään lisäämään oman viestin vaikuttavuutta. Diskurssianalyysi näkee kielenkäytön toimintana, ja liittää retorisen analyysin yhteiskunnalliseen kehykseen: mitä käytetyt retoriset keinot kertovat suomalaisesta ilmastonmuutoskeskustelusta?
Aineiston työstämisen ensimmäinen vaihe oli pääpiirteinen argumenttianalyysi jokaiselle tekstille. Analyysin avulla sain selville tekstien pääargumentit, joiden avulla tekstien retorisen sisällön analysointi oli helpompaa. Argumenttianalyysin jälkeen poimin teksteistä värittävät ilmaisut ja suostuttelevat määritelmät. Raakaluokittelin sekä ilmaisut että määritelmät positiivisiin, negatiivisiin ja neutraaleihin niiden sisältämän tunnelatauksen mukaan. Värittäviä ilmaisuja esiintyi teksteissä yhteensä 179 kappaletta, ja niistä 53 oli positiivisia, 121 negatiivisia ja 5 neutraaleja. Neutraaleiksi luokittelin ilmaisut, joiden lataus riippui kontekstista tai oli muuten hankalasti määritettävissä. Suostuttelevia määritelmiä esiintyi yhteensä 17 kappaletta, ja niistä 6 oli positiivisia, 10 negatiivisia ja 1 neutraali. Neutraali määritelmä sisälsi sekä positiivisia että negatiivisia elementtejä.
Raakaluokittelun jälkeen analysoin ilmausten ja määritelmien retorisia teemoja ja luokittelin esiintymät näiden teemojen mukaan. Positiivisesti värittävät ilmaukset edustivat kuutta luokkaa: luonto ja maailma (10 esiintymää), johtajuus (10), omistaminen ja arki (10), turva ja suojelu (9), tulevaisuus (8) sekä avoimuus muutokselle (6). Negatiivisista ilmauksista nousi kymmenen teemaluokkaa: ilmasto ja luonto (18 esiintymää), pakko (17), muutos (17), hätä (17), ihmismäiset piirteet (11), sota (10), talous (9), kuvaavat adjektiivit (8), kommunikointi (7) sekä vallankäyttö (7). Neutraalit ilmaukset jakautuivat kahteen kategoriaan: minä ja muut (3 esiintymää) sekä muutos (2). Suostuttelevissa määritelmissä positiiviset esiintymät ilmensivät kahta luokkaa, luontoa ja maaseutua (4 esiintymää) sekä toimintaa (2), ja negatiiviset neljää: nykytilaa ja sen muutosta (4 esiintymää), ilmastonmuutosta (3), mielentilaa (2) sekä vallankäyttöä (1). Neutraaleja määritelmiä oli vain yksi.
Analyysini johtopäätös on, että ilmastonmuutoskeskustelussa käytetään runsaasti ja monipuolisesti värittäviä ilmaisuja ja suostuttelevia määritelmiä. Ilmauksista ja määritelmistä valtaosa on negatiivisesti latautuneita, mutta kokonaisuutena ne edustavat useita eri retorisia teemoja. Negatiivisesti latautuneiden ilmausten ja määritelmien suuri määrä kertoo ilmastonmuutoskeskustelun sävyistä ja aiheen tärkeydestä ja vakavuudesta. Myös positiivisesti latautuneita ilmauksia ja määritelmiä käytetään runsaasti, mikä kertoo keskustelun monipuolisuudesta. Keskustelunaiheena eivät ole pelkät uhkakuvat ja riskit, vaan myös se, mitä tulee suojella ja mitä on tehtävissä. Sekä ilmaukset että määritelmät ilmensivät pitkälti samantyyppisiä retorisia teemoja; ympäristöä, muutosta, valtaa, toimintaa ja emotionaalisia reaktioita, mutta teemoissa oli myös eroja. Ilmausten ja määritelmien monipuolisuus viestii ilmastonmuutoskeskustelun monipuolisuudesta ja sen arkisuudesta: kenellä tahansa on mahdollisuus ottaa osaa keskusteluun ja tuoda esiin oma näkökulmansa.
Aineistoni tekstit on poimittu hs.fi-verkkopalvelun hakutyökalun avulla. Ne ovat pituudeltaan 155–445 sanaa, ja jokaisen niistä on kirjoittanut eri henkilö. Tutkimuksen teoriakehyksenä toimii retorinen diskurssianalyysi. Retoriikka on tieteenala, joka tutkii kielellä vaikuttamista: keskiössä ovat sanavalinnat sekä erilaiset kielelliset tehokeinot, joilla pyritään lisäämään oman viestin vaikuttavuutta. Diskurssianalyysi näkee kielenkäytön toimintana, ja liittää retorisen analyysin yhteiskunnalliseen kehykseen: mitä käytetyt retoriset keinot kertovat suomalaisesta ilmastonmuutoskeskustelusta?
Aineiston työstämisen ensimmäinen vaihe oli pääpiirteinen argumenttianalyysi jokaiselle tekstille. Analyysin avulla sain selville tekstien pääargumentit, joiden avulla tekstien retorisen sisällön analysointi oli helpompaa. Argumenttianalyysin jälkeen poimin teksteistä värittävät ilmaisut ja suostuttelevat määritelmät. Raakaluokittelin sekä ilmaisut että määritelmät positiivisiin, negatiivisiin ja neutraaleihin niiden sisältämän tunnelatauksen mukaan. Värittäviä ilmaisuja esiintyi teksteissä yhteensä 179 kappaletta, ja niistä 53 oli positiivisia, 121 negatiivisia ja 5 neutraaleja. Neutraaleiksi luokittelin ilmaisut, joiden lataus riippui kontekstista tai oli muuten hankalasti määritettävissä. Suostuttelevia määritelmiä esiintyi yhteensä 17 kappaletta, ja niistä 6 oli positiivisia, 10 negatiivisia ja 1 neutraali. Neutraali määritelmä sisälsi sekä positiivisia että negatiivisia elementtejä.
Raakaluokittelun jälkeen analysoin ilmausten ja määritelmien retorisia teemoja ja luokittelin esiintymät näiden teemojen mukaan. Positiivisesti värittävät ilmaukset edustivat kuutta luokkaa: luonto ja maailma (10 esiintymää), johtajuus (10), omistaminen ja arki (10), turva ja suojelu (9), tulevaisuus (8) sekä avoimuus muutokselle (6). Negatiivisista ilmauksista nousi kymmenen teemaluokkaa: ilmasto ja luonto (18 esiintymää), pakko (17), muutos (17), hätä (17), ihmismäiset piirteet (11), sota (10), talous (9), kuvaavat adjektiivit (8), kommunikointi (7) sekä vallankäyttö (7). Neutraalit ilmaukset jakautuivat kahteen kategoriaan: minä ja muut (3 esiintymää) sekä muutos (2). Suostuttelevissa määritelmissä positiiviset esiintymät ilmensivät kahta luokkaa, luontoa ja maaseutua (4 esiintymää) sekä toimintaa (2), ja negatiiviset neljää: nykytilaa ja sen muutosta (4 esiintymää), ilmastonmuutosta (3), mielentilaa (2) sekä vallankäyttöä (1). Neutraaleja määritelmiä oli vain yksi.
Analyysini johtopäätös on, että ilmastonmuutoskeskustelussa käytetään runsaasti ja monipuolisesti värittäviä ilmaisuja ja suostuttelevia määritelmiä. Ilmauksista ja määritelmistä valtaosa on negatiivisesti latautuneita, mutta kokonaisuutena ne edustavat useita eri retorisia teemoja. Negatiivisesti latautuneiden ilmausten ja määritelmien suuri määrä kertoo ilmastonmuutoskeskustelun sävyistä ja aiheen tärkeydestä ja vakavuudesta. Myös positiivisesti latautuneita ilmauksia ja määritelmiä käytetään runsaasti, mikä kertoo keskustelun monipuolisuudesta. Keskustelunaiheena eivät ole pelkät uhkakuvat ja riskit, vaan myös se, mitä tulee suojella ja mitä on tehtävissä. Sekä ilmaukset että määritelmät ilmensivät pitkälti samantyyppisiä retorisia teemoja; ympäristöä, muutosta, valtaa, toimintaa ja emotionaalisia reaktioita, mutta teemoissa oli myös eroja. Ilmausten ja määritelmien monipuolisuus viestii ilmastonmuutoskeskustelun monipuolisuudesta ja sen arkisuudesta: kenellä tahansa on mahdollisuus ottaa osaa keskusteluun ja tuoda esiin oma näkökulmansa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8723]