Lasten eriarvoisuuden ja köyhyyden ennaltaehkäisykeinot Suomessa
Nurmi, Hanna (2020)
Nurmi, Hanna
2020
Terveystieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202005255626
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202005255626
Tiivistelmä
Lapset voivat Suomessa keskimäärin hyvin. Kuitenkin viimeisen vuosikymmenen ajan polarisaatio hyvä- ja huono-osaisten lasten välillä on kasvanut huomattavasti. Eriarvoisuus on yhteiskunnallinen ilmiö, joka rajoittaa ihmisen mahdollisuuksia taloudellisesti, fyysisesti sekä psyykkisesti. Hyvinvointivaltiossa jokaisella lapsella tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet terveyteen ja hyvään elämään riippumatta vanhempien sosioekonomisesta asemasta. Yhtäläisten mahdollisuuksien turvaaminen lapsille tulisi olla yhteiskunnan eettinen sekä taloudellisesti kestävä velvoite.
Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on kartoittaa lasten eriarvoisuutta ja köyhyyttä sekä niiden ennaltaehkäisykeinoja Suomessa. Tutkielmassa tarkastellaan lapsiköyhyyden vaikutuksia materiaalisen puutteen, fyysisen ja psyykkisen terveyden näkökulmasta. Tutkielma vastaa kysymykseen, miten eriarvoisuutta ja köyhyyttä voidaan ennaltaehkäistä.
Eriarvoisuuden kasvu näkyy terveyseroina väestöryhmien välillä, syrjäytymisen lisääntymisenä sekä köyhyyden ja toimeentulotukea tarvitsevien kasvuna. Siihen ovat vaikuttaneet yhteiskunnalliset säästötoimet, jotka kohdistuivat eniten lapsiperheisiin. Lapsiköyhyyden vaikutukset ulottuvat aineellisesta puutteesta harrastuksien vähyyteen sekä fyysiseen ja psyykkiseen pahoinvointiin. Materiaalinen puute voi johtaa syrjintään, kiusaamiseen sekä aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta. Parempien elintapojen ja onnellisuuden on tutkittu olevan yhteydessä korkeampaan sosioekonomiseen asemaan. Vastaavasti lapset kokevat enemmän väheksyntää, häpeää sekä pelkoa vanhempien taloudellisen tilanteen ollessa heikkoa. Huono-osaisuuden nähdään kasautuvan jo valmiiksi heikommassa asemassa oleville sekä periytyvän sukupolvelta toiselle.
Lasten eriarvoisuus ja köyhyyden kasvu on huomioitu jo pitkään poliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Lapsi- ja nuorisopolitiikan taustalla toimii YK:n lasten oikeuksien yleissopimus, jonka myötä Suomi on sitoutunut noudattamaan lasten oikeuksia sekä raportoimaan toimenpiteistä. Eriarvoisuus on huomioitu lukuisissa terveysohjelmissa sekä poliittisissa strategioissa, joista viimeisimpänä ennaltaehkäisyä toteuttamaan on luotu ”Lapsen aika – Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040” -visio. Tutkielmassa esitetään ratkaisuja ennaltaehkäisytoimien: varhaisen tuen, varhaiskasvatuksen, osallisuuden varmistamisen sekä lapsiköyhyyden vähentämisen avulla.
Tutkielman perusteella voidaan havaita lapsiköyhyyden vaikuttavan olennaisesti eriarvoisuuden syntyyn. Lapsiköyhyyden aiheuttamien materiaalisten puutteiden, fyysisten sekä psyykkisten vaikutusten myötä voidaan päätellä, ettei YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus toteudu Suomessa. Lapset eivät voi vaikuttaa taloudelliseen tai sosiaaliseen asemaansa, jolloin eriarvoisuutta ei voida pitää oikeudenmukaisena. Eriarvoisuuden ennaltaehkäisyllä on mahdollista parantaa yhteiskunnan sosiaalista kiinteyttä, mahdollisuuksien tasa-arvoa sekä kansanterveyttä. Näin ollen, eriarvoisuuden poistaminen voidaan nähdä tärkeänä koko yhteiskunnan hyvinvoinnin näkökulmasta.
Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on kartoittaa lasten eriarvoisuutta ja köyhyyttä sekä niiden ennaltaehkäisykeinoja Suomessa. Tutkielmassa tarkastellaan lapsiköyhyyden vaikutuksia materiaalisen puutteen, fyysisen ja psyykkisen terveyden näkökulmasta. Tutkielma vastaa kysymykseen, miten eriarvoisuutta ja köyhyyttä voidaan ennaltaehkäistä.
Eriarvoisuuden kasvu näkyy terveyseroina väestöryhmien välillä, syrjäytymisen lisääntymisenä sekä köyhyyden ja toimeentulotukea tarvitsevien kasvuna. Siihen ovat vaikuttaneet yhteiskunnalliset säästötoimet, jotka kohdistuivat eniten lapsiperheisiin. Lapsiköyhyyden vaikutukset ulottuvat aineellisesta puutteesta harrastuksien vähyyteen sekä fyysiseen ja psyykkiseen pahoinvointiin. Materiaalinen puute voi johtaa syrjintään, kiusaamiseen sekä aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta. Parempien elintapojen ja onnellisuuden on tutkittu olevan yhteydessä korkeampaan sosioekonomiseen asemaan. Vastaavasti lapset kokevat enemmän väheksyntää, häpeää sekä pelkoa vanhempien taloudellisen tilanteen ollessa heikkoa. Huono-osaisuuden nähdään kasautuvan jo valmiiksi heikommassa asemassa oleville sekä periytyvän sukupolvelta toiselle.
Lasten eriarvoisuus ja köyhyyden kasvu on huomioitu jo pitkään poliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Lapsi- ja nuorisopolitiikan taustalla toimii YK:n lasten oikeuksien yleissopimus, jonka myötä Suomi on sitoutunut noudattamaan lasten oikeuksia sekä raportoimaan toimenpiteistä. Eriarvoisuus on huomioitu lukuisissa terveysohjelmissa sekä poliittisissa strategioissa, joista viimeisimpänä ennaltaehkäisyä toteuttamaan on luotu ”Lapsen aika – Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040” -visio. Tutkielmassa esitetään ratkaisuja ennaltaehkäisytoimien: varhaisen tuen, varhaiskasvatuksen, osallisuuden varmistamisen sekä lapsiköyhyyden vähentämisen avulla.
Tutkielman perusteella voidaan havaita lapsiköyhyyden vaikuttavan olennaisesti eriarvoisuuden syntyyn. Lapsiköyhyyden aiheuttamien materiaalisten puutteiden, fyysisten sekä psyykkisten vaikutusten myötä voidaan päätellä, ettei YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus toteudu Suomessa. Lapset eivät voi vaikuttaa taloudelliseen tai sosiaaliseen asemaansa, jolloin eriarvoisuutta ei voida pitää oikeudenmukaisena. Eriarvoisuuden ennaltaehkäisyllä on mahdollista parantaa yhteiskunnan sosiaalista kiinteyttä, mahdollisuuksien tasa-arvoa sekä kansanterveyttä. Näin ollen, eriarvoisuuden poistaminen voidaan nähdä tärkeänä koko yhteiskunnan hyvinvoinnin näkökulmasta.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8800]