Työstä palautumisen prosessi ja sen yhteys työhyvinvointiin

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan ravintolatyöntekijöiden työpäivän jälkeistä palautumista ja sen yhteyttä koettuun työhyvinvointiin. Tutkimuksen avulla halutaan selvittää erilaisten vapaa-ajan toimintojen yhteys työntekijöiden palautumiseen sekä pohtia erilaisten vapaa-ajan toimintojen hyötyä ja haittaa työstä palautumisessa. Tutkimuksessa halutaan selvittää myös, että millaiset työstä palautumisen prosessin seuraukset ovat ravintolatyöntekijöiden työhyvinvoinnille. Tutkimuksen kannalta tärkeitä pääkäsitteitä ovat vapaa-ajan toiminnot, työstä palautuminen sekä työhyvinvointi. Tutkimuksen tavoitteena on myös löytää ravintolatyöntekijöiden palautumisen kannalta keskeisimmät vapaa-ajan toiminnot sekä tarkastella yksilöllisten eroavaisuuksien merkitystä palauttavien toimintojen arvottamisessa.

Tutkimuskohde on ravintolayksikkö, josta haastatellaan viittä työntekijää. Haastateltavien ravintolatyöntekijöiden työn luonne on perinteisen ravintolatyön ohella myös asiakaspalvelutyötä. Tutkimuskohteen kanssa sovittiin, että tässä tutkimuksessa kohteesta ja sen työntekijöistä puhutaan anonyymisti. Tutkimushaastattelut suoritettiin teemahaastattelun keinoin ja teemahaastattelu valikoitui haastattelumetodiksi erityisesti siksi, että se tarjoaa suhteellisen joustavuuden ja vapauden haastattelutilanteeseen. Teemahaastattelun tarjoama suhteellinen vapaus edellyttää kuitenkin vankkaa asiantuntemusta tutkimusaiheesta ja haastattelumetodista. Tutkimuksen lähestymistapa on kvalitatiivinen ja aineiston käsittelyssä käytettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysiä.

Tutkimuksen tuloksissa kävi ilmi, että keskeisimmät työstä palautumista edistävät vapaa-ajan toiminnot haastateltavilla olivat uni ja liikunta. Tuloksissa ilmeni myös vahvasti näiden toimintojen yhteys tutkittavien työhyvinvointiin. Sosiaaliset aktiviteetit työstä palautumista edistävinä vapaa-ajan toimintoina tulivat kolmanneksi eniten esille. Tutkittavat erosivat yksilöllisten mieltymysten osalta paljolti siinä, että miten he priorisoivat tärkeitä palautumistoimintoja, kuten esimerkiksi nukkumista vapaa-ajalla. Tutkittavat erosivat paljon myös yksilöllisten piirteidensä osalta siinä, että kuinka palauttavina he kokivat sosiaaliset aktiviteetit työpäivän jälkeen. Osa yksilöistä piti kavereiden näkemistä työpäivän jälkeen pääsääntöisesti aina palauttavana ja osa ei taas hyötynyt kaverien näkemisestä työstä palautumisen toimintona.

Mahdollinen jatkotutkimusaihe voisi olla esimerkiksi työpäivän aikaisen palautumisen tutkiminen erilaisten toimintojen kautta. Työstä palautumista voisi tutkia myös psykologisten kokemusten kautta. Tällöin pohdittaisiin psykologisten kokemusten kuten psykologisen irrottautumisen, rentoutumisen, taidonhallintakokemusten ja vapaa-ajan kontrollin vaikutusta työstä palautumiseen.