Epäsuorat sijoitusinstrumentit lakisääteisen eläketurvan täydentäjänä

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia lakisääteisen eläkevakuutuksen täydentäjiä yksilön näkökulmasta. Aihe on ajankohtainen, sillä tuoreiden tutkimuksien sekä julkisen keskustelun mukaan ihmisten luottamus lakisääteistä eläkejärjestelmää kohtaan rakoilee - etenkin nuorten parissa. Epäluottamukseen on tarjolla yksityisen sektorin tuottamia ratkaisuja, joita tässä tutkielmassa kutsutaan epäsuoriksi sijoitusinstrumenteiksi. Lisäeläketurvaan liittyy kiinteästi myös veropoliittiset toimet, joilla pyritään luomaan kannustimia pitkäjänteiseen säästämiseen. Tutkielmassa on kaksi teoriaosuutta, joista ensimmäisessä tutkitaan lakisääteistä eläkejärjestelmää. Suomen lakisääteinen eläkejärjestelmä koostuu työeläkkeestä, kansaneläkkeestä sekä vähimmäistoimeentulon takaamasta takuueläkkeestä. Lakisääteinen eläkejärjestelmä toimii tutkielmassa taustateoriana ja se luo sekä puitteet että vaateet lisäeläketurvalle. Toisen teoriaosuuden muodostaa lisäeläketurva eli epäsuorat sijoitusinstrumentit, joita tässä tutkimuksessa ovat vapaaehtoinen eläkevakuutus, PS-tili, sijoitusrahasto, osakesäästötili, kapitalisaatiosopimus, vakuutussäästäminen, ryhmäeläkevakuutus ja henkilöstörahasto. Epäsuorien sijoitusinstrumenttien ominaisuudet esitellään teoriaosuudessa ja ne toimivat samalla tulkintateoriana tutkielmalle. Tutkielma on tehty kvalitatiivisesti ja metodina on vertaileva kirjoituspöytätutkimus. Vertailussa painotetaan tilastojen valossa kyseisten epäsuorien sijoitusinstrumenttien yleisyyttä ja niiden sitomien pääomien arvoa. Tilastojen lisäksi tutkitaan verotuksellisia ominaisuuksia ja soveltuvuutta lisäeläketurvaksi. Ominaisuuksien osalta selvitetään verotukia ja verotuksen mahdollista lykkääntymistä myöhempään vaiheeseen. Soveltuvuus liittyy läheisesti verotukiin, mutta sen lisäksi tutkitaan kollektiivisten epäsuorien sijoitusinstrumenttien vaikutusta muun muassa ansiotulojen verotuksen progressiivisuuteen. Tutkielman johtopäätöksien mukaan tilastojen valossa suosituin epäsuora sijoitusinstrumentti on vapaaehtoinen eläkevakuutus. Taloudellisesti merkittävin on sijoitusrahasto, josta ei ole saatavilla sopimusmääräisiä lukuja. Tutkielmassa havaitaan, että epäsuorien sijoitusinstrumenttien verokohtelua on harmonisoitu. Verotuksellisesti tehokkaimmat yksilölliset epäsuorat sijoitusinstrumentit ovat vapaaehtoinen eläkevakuutus sekä pitkäaikaissäästäminen. Niistä molemmat ovat verotuettuja samoin ehdoin ja muutenkin verotekniset ominaisuudet ovat yhtenäiset. Kollektiivisista epäsuorista sijoitusinstrumenteista verotuksellisesti tehokkain on henkilöstörahasto.