Costs of Cancer Treatment : Focus on Robotic Surgery and Anti-Angiogenetic Agents
Vuorinen, Riikka-Liisa (2020)
Vuorinen, Riikka-Liisa
Tampere University
2020
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2020-06-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1571-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1571-9
Tiivistelmä
Syövän yhteiskunnalliset vaikutukset ovat lukemattomat ja väestön ikääntyessä taakka tulee lisääntymään. Syövänhoidon kustannukset vaikuttavat eri hoitojen valintaan ja myös siihen, millaisia hoitoja on tarjolla. Tähän väitöskirjaan on koottu hoitojen kustannuksiin liittyviä havaintoja ja tuloksia. Aihepiireinä ovat leikkaushoito kohtusyövässä, bevasitsumabihoito epiteliaalisessa munasarjasyövässä ja interferoni- α sekä sunitinibi -hoidot levinneessä munuaissyövässä.
Kohtusyövän ensisijainen hoito on leikkaus. Leikkaushoito voidaan toteuttaa avoimesti laparotomiana tai mini-invasiivisella lähestymistavalla, perinteisenä tähystysleikkauksena tai robottiavusteisena tähystysleikkauksena. Ryhmämme toteutti satunnaistetun prospektiivisen tutkimuksen vertaillen kahta viimeksi mainittua tekniikkaa (perinteinen n=51, robottiavusteinen n=50) ja kustannukset laskettiin molemmille lähestymistavoille retrospektiivisesti. Toteutettuun leikkaukseen sisältyi gynekologisten elimien ja lantion imusolmukkeiden poisto. Robottiavusteinen tekniikka oli noin 2 000 € kalliimpi kuin perinteinen tähystyskirurgia. Suurin osa kustannuserosta johtui robottikonsoliin liittyvistä kuoletuskustannuksista ja robotti-instrumentaation hinnasta. Vaikka alkuperäisessä tutkimusasetelmassa robottiavusteinen tähystysleikkaus oli nopeampi toteuttaa, ajallinen ero toimenpiteiden välillä ei ollut riittävä kompensoimaan kustannuksista syntyvää eroa.
Angiogeneesi eli verisuonten uudismuodostus on tunnistettu tekijä epiteliaalisen munasarjasyövän synnyssä ja leviämisessä. Bevasitsumabi estää verisuonten kasvutekijän vaikutusta ja sen myötä bevasitsumabia on käytetty munasarjasyövän hoitoon. Hoito on kohdistettu potilaille, joilla on jo diagnoosivaiheessa edennyt tauti tai potilaille, joilla tauti uusii eikä bevasitsumabia ole käytetty ensilinjan hoidossa. Otoksemme kattoi 75 potilasta, joiden epiteliaalinen munasarjasyöpä diagnosoitiin 2011-2012 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Seurannan päätepäivä oli 31.12.2017. Kustannukset laskettiin niiden 66 potilaan osalta, jotka olivat saaneet syövän lääkehoitoja. Potilaat, jotka eivät saaneet lääkkeellistä hoitoa, jätettiin pois kustannusanalyysistä. Kustannukset laskettiin lääkehoidon ajalta ja mahdollisia operatiiviseen hoitoon liittyviä kustannuksia ei otettu huomioon. Kaiken kaikkiaan 24 potilasta sai bevasitsumabihoitoa, heistä 16 osana ensilinjan hoitoa ja kahdeksan myöhemmissä hoidon vaiheissa. Lääkehoito ja siihen liittyvät tekijät (seurantakäynnit, päivystyskäynnit, kuvantaminen, verikokeet, osastohoito ja valkosolukasvutekijät) 66 potilaan osalta maksoivat yhteensä 2 404 521 €, josta bevasitsumabin osuus oli 47,1 %. Potilaskohtainen mediaani kustannus oli 22 115 € koko otannassa; ei-bevasitsumabiryhmässä (n=42) 7 700 € ja bevasitsumabiryhmässä (n=24) 82 542 €. Osastohoito selitti suurimman osan (40 %) ei- bevasitsumabiryhmän hoidon kustannuksista ja oli näin ollen suurin yksittäinen kustannustekijä.
Interferoni-α on ollut aiemmin parin vuosikymmenen ajan levinneen munuaissyövän ensilinjan hoito. Keräsimme retrospektiivisesti tiedot 83 metastaattista munuaissyöpää sairastavasta ensilinjan interferoni-α -hoidetusta potilaasta: lääkitys, osastohoito, poliklinikkakäynnit, sädehoito, leikkaustoimenpiteet, hoitokotijaksot ja diagnostiikkaan liittyvät asiat. Lisäksi toteutettiin tulevaisuuden syöpäkuormitusarvio perustuen epidemiologisiin tietoihin, munuaissyövän insidenssiin ja väestömuutoksen ennusteisiin. Lääkekustannukset, jotka sisälsivät interferoni-α-hoidon, muodostivat 60 % kokonaishoidon kustannuksista interferoni- α-hoidon aikana ja vain 6 % interferoni-α-hoidon jälkeen. Potilaskohtainen interferoni-α-lääkityksen mediaanikustannus oli 7 130 €. Kuitenkin huomioidessa koko seuranta-aika, muun kuin lääkehoidon kustannusten osuus oli 73 %, joista 79 % muodostui osastohoidosta. Tulevaisuusarvio osoitti munuaissyöpäpotilaiden määrän kasvavan ja sen myötä myös hoidon kustannusten lisääntyvän. Arvioon sisällytettiin myös lupaavan hoidon, sunitinibin, osuuden kasvu. Suomessa 227 vuotuisen uuden levinneen munuaissyöpäpotilaan kustannukset olivat noin 15 600 000 € viiden vuoden ajalta. Jos puolet näistä tulisi saamaan sunitinibihoitoa, vuotuinen kokonaiskustannus nousisi keskimäärin 2 700 000 €. Näihin arvioihin sisällytettiin vain ensilinjan hoito. Kustannusanalyysi ja tulevaisuusarvio osoittavat levinneen munuaissyövän taloudellisen taakan merkittävän kasvun.
Vaikka uusia kohdennettuja hoitoja kehitetään jatkuvasti, sunitinibi on puolustanut asemaansa hoito-ohjeissa. Viimeisessä osatyössä keskityttiin sunitinibihoidon kustannuksiin ja hoidon elämänlaadullisiin vaikutuksiin. Kaiken kaikkiaan 81 potilasta rekrytoitiin mukaan tähän prospektiiviseen tutkimukseen. Tutkimuksen seuranta-aikana kerätyt tiedot sisälsivät lääkeannokset, verikokeet, kuvantamistutkimukset, poliklinikkakäynnit ja osastohoidot. Elämänlaatua kartoitettiin 15D- ja EQ-5D-3L- kyselyillä. Itse sunitinibihoito kattoi suurimman osan kustannuksista, 73 %, tarkoittaen keskiarvona potilaskohtaisesti 22 268 €, kun koko hoitojakson potilaskohtainen kustannus oli 30 530 €. Elämänlaatu laski hoidon aloituksen myötä, mutta säilyi varsin vakaana hoidon ajan. Huomattavaa oli kuitenkin se, että elämänlaatu oli jo hoidon aloituksessa sunitinibipotilailla huonompi kuin ikä- ja sukupuolivakioidulla normaaliväestöllä.
Uusia syöpähoitoja kehitetään jatkuvasti, minkä vuoksi on erittäin tärkeää arvioida ja laskea myös hoitojen kustannuksia sekä kustannusvaikuttavuutta. Kokonaiskustannukset muodostuvat useista eri tekijöistä ja nämä kaikki tulee ottaa huomioon, kun halutaan todellista tietoa hoidon kustannuksista. Lisäksi tulee ottaa huomioon kansalliset erot hoitojen toteutuksessa ja terveydenhuoltojärjestelmissä kustannuksia kartoitettaessa. Yksityiskohtainen kustannusanalyysi auttaa myös määrittämään eniten kustannuksiin vaikuttavat tekijät ja näin ollen ohjaamaan resursseja hoidossa oikealla tavalla.
Kohtusyövän ensisijainen hoito on leikkaus. Leikkaushoito voidaan toteuttaa avoimesti laparotomiana tai mini-invasiivisella lähestymistavalla, perinteisenä tähystysleikkauksena tai robottiavusteisena tähystysleikkauksena. Ryhmämme toteutti satunnaistetun prospektiivisen tutkimuksen vertaillen kahta viimeksi mainittua tekniikkaa (perinteinen n=51, robottiavusteinen n=50) ja kustannukset laskettiin molemmille lähestymistavoille retrospektiivisesti. Toteutettuun leikkaukseen sisältyi gynekologisten elimien ja lantion imusolmukkeiden poisto. Robottiavusteinen tekniikka oli noin 2 000 € kalliimpi kuin perinteinen tähystyskirurgia. Suurin osa kustannuserosta johtui robottikonsoliin liittyvistä kuoletuskustannuksista ja robotti-instrumentaation hinnasta. Vaikka alkuperäisessä tutkimusasetelmassa robottiavusteinen tähystysleikkaus oli nopeampi toteuttaa, ajallinen ero toimenpiteiden välillä ei ollut riittävä kompensoimaan kustannuksista syntyvää eroa.
Angiogeneesi eli verisuonten uudismuodostus on tunnistettu tekijä epiteliaalisen munasarjasyövän synnyssä ja leviämisessä. Bevasitsumabi estää verisuonten kasvutekijän vaikutusta ja sen myötä bevasitsumabia on käytetty munasarjasyövän hoitoon. Hoito on kohdistettu potilaille, joilla on jo diagnoosivaiheessa edennyt tauti tai potilaille, joilla tauti uusii eikä bevasitsumabia ole käytetty ensilinjan hoidossa. Otoksemme kattoi 75 potilasta, joiden epiteliaalinen munasarjasyöpä diagnosoitiin 2011-2012 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Seurannan päätepäivä oli 31.12.2017. Kustannukset laskettiin niiden 66 potilaan osalta, jotka olivat saaneet syövän lääkehoitoja. Potilaat, jotka eivät saaneet lääkkeellistä hoitoa, jätettiin pois kustannusanalyysistä. Kustannukset laskettiin lääkehoidon ajalta ja mahdollisia operatiiviseen hoitoon liittyviä kustannuksia ei otettu huomioon. Kaiken kaikkiaan 24 potilasta sai bevasitsumabihoitoa, heistä 16 osana ensilinjan hoitoa ja kahdeksan myöhemmissä hoidon vaiheissa. Lääkehoito ja siihen liittyvät tekijät (seurantakäynnit, päivystyskäynnit, kuvantaminen, verikokeet, osastohoito ja valkosolukasvutekijät) 66 potilaan osalta maksoivat yhteensä 2 404 521 €, josta bevasitsumabin osuus oli 47,1 %. Potilaskohtainen mediaani kustannus oli 22 115 € koko otannassa; ei-bevasitsumabiryhmässä (n=42) 7 700 € ja bevasitsumabiryhmässä (n=24) 82 542 €. Osastohoito selitti suurimman osan (40 %) ei- bevasitsumabiryhmän hoidon kustannuksista ja oli näin ollen suurin yksittäinen kustannustekijä.
Interferoni-α on ollut aiemmin parin vuosikymmenen ajan levinneen munuaissyövän ensilinjan hoito. Keräsimme retrospektiivisesti tiedot 83 metastaattista munuaissyöpää sairastavasta ensilinjan interferoni-α -hoidetusta potilaasta: lääkitys, osastohoito, poliklinikkakäynnit, sädehoito, leikkaustoimenpiteet, hoitokotijaksot ja diagnostiikkaan liittyvät asiat. Lisäksi toteutettiin tulevaisuuden syöpäkuormitusarvio perustuen epidemiologisiin tietoihin, munuaissyövän insidenssiin ja väestömuutoksen ennusteisiin. Lääkekustannukset, jotka sisälsivät interferoni-α-hoidon, muodostivat 60 % kokonaishoidon kustannuksista interferoni- α-hoidon aikana ja vain 6 % interferoni-α-hoidon jälkeen. Potilaskohtainen interferoni-α-lääkityksen mediaanikustannus oli 7 130 €. Kuitenkin huomioidessa koko seuranta-aika, muun kuin lääkehoidon kustannusten osuus oli 73 %, joista 79 % muodostui osastohoidosta. Tulevaisuusarvio osoitti munuaissyöpäpotilaiden määrän kasvavan ja sen myötä myös hoidon kustannusten lisääntyvän. Arvioon sisällytettiin myös lupaavan hoidon, sunitinibin, osuuden kasvu. Suomessa 227 vuotuisen uuden levinneen munuaissyöpäpotilaan kustannukset olivat noin 15 600 000 € viiden vuoden ajalta. Jos puolet näistä tulisi saamaan sunitinibihoitoa, vuotuinen kokonaiskustannus nousisi keskimäärin 2 700 000 €. Näihin arvioihin sisällytettiin vain ensilinjan hoito. Kustannusanalyysi ja tulevaisuusarvio osoittavat levinneen munuaissyövän taloudellisen taakan merkittävän kasvun.
Vaikka uusia kohdennettuja hoitoja kehitetään jatkuvasti, sunitinibi on puolustanut asemaansa hoito-ohjeissa. Viimeisessä osatyössä keskityttiin sunitinibihoidon kustannuksiin ja hoidon elämänlaadullisiin vaikutuksiin. Kaiken kaikkiaan 81 potilasta rekrytoitiin mukaan tähän prospektiiviseen tutkimukseen. Tutkimuksen seuranta-aikana kerätyt tiedot sisälsivät lääkeannokset, verikokeet, kuvantamistutkimukset, poliklinikkakäynnit ja osastohoidot. Elämänlaatua kartoitettiin 15D- ja EQ-5D-3L- kyselyillä. Itse sunitinibihoito kattoi suurimman osan kustannuksista, 73 %, tarkoittaen keskiarvona potilaskohtaisesti 22 268 €, kun koko hoitojakson potilaskohtainen kustannus oli 30 530 €. Elämänlaatu laski hoidon aloituksen myötä, mutta säilyi varsin vakaana hoidon ajan. Huomattavaa oli kuitenkin se, että elämänlaatu oli jo hoidon aloituksessa sunitinibipotilailla huonompi kuin ikä- ja sukupuolivakioidulla normaaliväestöllä.
Uusia syöpähoitoja kehitetään jatkuvasti, minkä vuoksi on erittäin tärkeää arvioida ja laskea myös hoitojen kustannuksia sekä kustannusvaikuttavuutta. Kokonaiskustannukset muodostuvat useista eri tekijöistä ja nämä kaikki tulee ottaa huomioon, kun halutaan todellista tietoa hoidon kustannuksista. Lisäksi tulee ottaa huomioon kansalliset erot hoitojen toteutuksessa ja terveydenhuoltojärjestelmissä kustannuksia kartoitettaessa. Yksityiskohtainen kustannusanalyysi auttaa myös määrittämään eniten kustannuksiin vaikuttavat tekijät ja näin ollen ohjaamaan resursseja hoidossa oikealla tavalla.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4773]