Suomalaisuuden reunaehdot sotien välisenä aikana: Rajankäyntiä menneisyyskuvilla Lauri Haarlan historiallisessa romaanissa Kurkien taru (1938–1940)

Abstract

Historiallinen romaani muodostaa keskeisen osan 1930-luvun historiakulttuurista, jolloin monet menneisyyden kertomukset – enemmän tai vähemmän historiallisiin faktoihin pohjautuen – pyrkivät vastaamaan ajalleen yhteiskunnallisesti tärkeisiin kysymyksiin. Itsenäistymisen ja vuoden 1918 sodan jälkeen kansallinen historiankirjoitus muun muassa pyrki hahmottelemaan Suomen valtiolle ja sen rajoille perustuksia keskiaikaisesta heimoitsenäisyydestä. Sotien välisenä aikana kansallinen identiteetti, isänmaallisuus ja maanpuolustustahto olivat vahvasti läsnä menneisyyden kuvittelussa. Tutkimukseni tavoitteena on hahmotella suomalaisuuden reunaehtoja sotien välisenä aikana siten, kuin ne on eräässä historiallisessa romaanissa peilattu menneisyyteen. Tutkielman lähdeaineiston muodostaa romaani Kurkien taru (1938–1940), jonka on kirjoittanut aikansa eturivin kirjailija ja sittemmin unohduksiin jäänyt Lauri Haarla. Pirkkalaistutkimusten popularisoijana tunnettu Haarla maalaa teoksessaan heimoitsenäisyyden ajan 1400-luvun Suomeen, jossa pohjoisen Kurki-suvun yhden sukupolven kattava juonenkaari korostaa militarismia, maskuliinisuutta sekä yksilön sankaritekoja. Koska tutkimuksen tavoitteena on hahmotella Suomen kansan reunaehtoja, tutkimuskysymykseni pyrkii tavoittamaan ajatusta 1930-luvun suomalaisuudesta. Näin ollen tutkimukseni vastaa siihen, miten suomalaisuus rakentuu Lauri Haarlan historiallisessa romaanissa Kurkien taru. Kysymys on itsessään laaja ja varsin abstrakti, joten romaanissa keskeisen roolin saaneet luonto, saamelaiset ja karjalaiset muodostavat vertailukohteen suomalaisuudelle. Näin ollen suomalaisuuden rakentumista tarkastelen rajankäynnin näkökulmasta – siten, kuinka suomalaisuuden ja edellä lueteltujen kolmen näkökulman väliin joko luodaan tai häivytetään rajaa. Suomalaisuutta tarkastelen romaanin päähenkilöiden eli pirkkalaisten kautta. Tässä työssä rajankäynnillä tarkoitetaan maantieteellisiä rajoja laajempaa näkökulmaa; rajat muodostuvat kahden eri asian tai ryhmän välille nimenomaan mielikuvien tasolla. Edellä luetellut kolme vertailukohtaa (luonto, saamelaiset ja karjalaiset) muodostavat myös työn rakenteellisen jaottelun. Lähdeaineiston perusteella voidaan vastata mielekkäästi kysymykseen siitä, minkälainen suomalaisuus kirjailija Lauri Haarla teoksessa rakentuu. Rajaa luodaan perusteellisesti itään ja luonnon alkukantaisiin vietteihin nähden. Ristiriitaa muodostaa kuitenkin se, että suomalaisuuden alkuvoima palautetaan luontoon ja idän karjalaisissa nähdään Suomen kansan tulevaisuus. Miehistä maailmaa ja sankarillisia urotekoja korostava Kurkien taru peilaa sukupuolisiveelliset, moraaliset ja uskonnolliset käsitykset avoimesti menneisyyteen eli 1400-luvun Lappiin. Luontosuhteeseen tiivistyy ristiriita itsehillinnän ja viettien suhteen. Saamelaiset luokitellaan osaksi luontoa ja rajan häivyttämisen ehtona on omaksua suomalaisuudelle tärkeä kristinusko. Itäraja erottaa karjalaisia ja suomalaisia, vaikka pohjimmiltaan väestöt nähdään samanlaisina – Suomen kansan perusta luodaan romaanin mukaan juuri karjalaisten ja suomalaisten välisessä liitossa. Havaittu suomalaisuus on vain yksi tulkinta monesta, sillä tätä tutkielmaa rajaavat lähdeaineisto ja tutkimuskysymyksen tarkastelunäkökulmat.