Psykologisen työstä irrottautumisen yhteydet arjen kognitiivisiin virheisiin

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko opettajien taukojen ja vapaa-ajan aikana kokema työstä irrottautuminen yhteydessä opettajien kokemiin arjen kognitiivisiin virheisiin. Lisäksi tutkittiin, missä määrin opettajat kokevat työstä irrottautumista työn aikaisilla tauoilla ja vapaa-ajalla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin ponnistelujen ja palautumisen mallia. Työstä irrottautumista voidaan pitää hyvinvoinnin kannalta yhtenä tärkeimpänä mekanismina, jonka avulla palaudutaan työstä. Kognitiiviset virheet on puolestaan yhdistetty työuupumukseen sekä työasioiden vatvomiseen vapaa-ajalla. Oletuksenamme oli, että opettajat kokevat vapaa-ajallaan enemmän työstä irrottautumista kuin tauoilla. Tämän lisäksi oletimme, että vapaa-ajan ja taukojen aikaiset irrottautumisen kokemukset olisivat yhteydessä vähäisempiin kognitiivisiin virheisiin. Tutkimusaineisto on kerätty Tampereen yliopiston ja Työterveyslaitoksen tutkimushankkeessa ”Työstä palautuminen tauoilla ja vapaa-ajalla” vuonna 2017. Poikkileikkausaineisto koostui 909 OAJ:n jäsenestä, jotka vastasivat kyselyyn sähköisesti. Kokonaisvastausprosentiksi muodostui 26 %. Vastaajista naisia oli 78 % ja vastaajien keski-ikä oli 51 vuotta. Tutkittavista valtaosa (85 %) työskenteli opettajina, loput työskentelivät esimies- tai muussa erityisasemassa. Taukojen ja vapaa-ajan aikaisen työstä irrottautumisen keskiarvoeroa tarkasteltiin riippuvien otosten t-testillä. Työstä irrottautumisen ja kognitiivisten virheiden välistä yhteyttä koskevaa hypoteesia tutkittiin puolestaan hierarkkisella regressioanalyysilla. Tutkimuksen oletusten mukaisesti opettajat kokivat merkitsevästi enemmän työstä irrottautumista vapaa-ajalla kuin taukojen aikana. Vapaa-ajan ja taukojen aikaisen irrottautumisen välillä havaittiin positiivinen yhteys eli osa opettajista irrottautui ajasta ja paikasta riippumatta toisia paremmin. Myös toinen tutkimushypoteesimme sai tukea, sillä työstä irrottautuminen tauoilla ja vapaa-ajalla oli yhteydessä kognitiivisiin virheisiin: mitä enemmän opettaja koki työstä irrottautumista, sitä vähemmän hän teki kognitiivisia virheitä. Tutkimus tuotti uutta tietoa työstä irrottautumisen ja kognitiivisten virheiden välisistä yhteyksistä suomalaisessa aineistossa. Jatkossa opettajien työstä irrottautumista palautumisen kokemuksena tulisi tutkia lisää, sillä opettajat kokivat työstä irrottautumisen onnistuvan vapaa-ajalla vain kohtalaisesti ja taukojen aikana melko harvoin. Myös työstä irrottautumisen ja kognitiivisten virheiden välistä yhteyttä koskeva lisätutkimus olisi tärkeää, jotta voitaisiin selvittää tämän yhteyden suuntaa sekä sitä mahdollisesti muokkaavia ja välittäviä tekijöitä.