Lapsuuden vastoinkäymisten yhteys nuoruuden päihteiden käyttöön

Berg, Jenni; Kausiala, Mari

Lapsuuden vastoinkäymisten yhteys nuoruuden päihteiden käyttöön

Berg, Jenni; Kausiala, Mari (2020)

Avaa tiedosto

BergKausiala.pdf (441.4Kt)

Lataukset:

Berg, Jenni

Kausiala, Mari

2020

Psykologian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Hyväksymispäivämäärä

2020-05-14

Näytä kaikki kuvailutiedot

Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202005125229

Tiivistelmä

Lapsuuden vastoinkäymisillä tarkoitetaan lapsuudessa koettuja mahdollisesti kehitykselle haitallisia stressaavia tai traumaattisia kokemuksia, ja ne voidaan jakaa kaltoinkohteluun, heitteillejättöön sekä perhe- elämän ongelmiin. Vastoinkäymiset voivat kohdistua suoraan lapseen tai tämän ympäristöön ja olla luonteeltaan fyysisiä, emotionaalisia tai seksuaalisia. Lapsuuden vastoinkäymisillä on taipumus kasaantua yksilölle, ja niillä on todettu olevan yhteyttä moniin myöhemmän elämän ongelmiin, kuten päihteiden käyttöön. Päihteet ovat aivojen toimintaan vaikuttavia, riippuvuutta aiheuttavia aineita. Tässä tutkimuksessa tutkimme lapsuudessa koettujen vastoinkäymisten yhteyttä nuoruuden päihteiden käyttöön. Päihteistä tarkastelimme alkoholia, tupakkatuotteita ja huumeita sekä niiden kokonaiskäyttöä. Hypoteesimme oli, että vastoinkäymiset olisivat yhteydessä päihteiden käyttöön kaikissa päihdekategorioissa ja että yhteys huumeiden käyttöön olisi kaikkein voimakkain. Aiheesta oli olemassa jonkin verran kansainvälistä tutkimusta, mutta kotimaista tutkimustietoa oli tarjolla hyvin vähän.

Tutkimuksemme oli osa vuonna 1999 alkanutta Kehityksen ihmeet (KEHI) -seurantatutkimusta. Tutkimukseen osallistui 439 17–19-vuotiasta nuorta, jotka vastasivat sähköisessä kyselylomakkeessa kysymyksiin päihteiden käytöstään sekä vastoinkäymiskokemuksista ennen 18 vuoden ikää. Alkoholinkäyttöä mitattiin Alcohol Use Disorders Identification Test Consumption -kyselyn lyhyellä versiolla (AUDIT-C) ja tupakointia sekä huumeiden käyttöä mitattiin Kouluterveyskyselystä poimituilla kysymyksillä. Koettuja vastoinkäymisiä mitattiin kolmellatoista Revised Adverse Childhood Experience Scale (ACES) -kyselyyn pohjaavalla kysymyksellä. Vastoinkäymisten ja päihteiden käytön välistä yhteyttä tarkasteltiin korrelaatioiden avulla.

Aineistossamme alkoholinkäyttö oli nuorten keskuudessa muiden päihteiden käyttöä huomattavasti yleisempää. Erityisesti huumeiden käyttö oli hyvin harvinaista. Lapsuuden vastoinkäymisten osalta aineistomme oli todella hyvinvoiva, sillä useiden vastoinkäymisten kokeminen oli erittäin harvinaista. Tulosten mukaan koetut lapsuuden vastoinkäymiset ja päihteiden käyttö nuoruudessa olivat yhteydessä toisiinsa kaikkien tutkittujen päihdekategorioiden (alkoholi, tupakka, huumeet) sekä päihteiden kokonaiskäytön suhteen. Yhteys oli heikointa alkoholinkäyttöön ja voimakkainta huumeiden käyttöön. Tulokset tukivat hypoteesiamme ja olivat yhteneviä olemassa olevien tutkimustulosten kanssa sekä tarjosivat uutta tietoa ilmiöstä Suomessa. Näiden tutkimustulosten valossa voitaisiin kehittää esimerkiksi erilaisia interventioita vanhemmuuden tukemiseksi tai tarjota kohdistettua päihdekasvatusta ja psykoedukaatiota riskissä oleville nuorille. Mahdollisia jatkotutkimusaiheita voisivat olla esimerkiksi resilienssin vaikutus havaitsemaamme yhteyteen tai nuoruuden huumeidenkäytön monitahoisten taustasyiden kartoittaminen.

Kokoelmat

Kandidaatintutkielmat [6531]