Äidin ja isän vanhemmuustyylien yhteydet nuoren mielenterveyteen

Abstract

Nuoruusiässä mielenterveyden ongelmat yleistyvät ja niiden esiintyvyys jopa kaksinkertaistuu lapsuusikään verrattuna. Vaikka nuoruus on itsenäistymisen aikaa, on vanhemmilla edelleen suuri merkitys. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, onko a) äitien ja b) isien vanhemmuustyylit yhteydessä 17–19-vuotiaiden nuorten mielenterveyteen. Vanhemmuustyylejä tarkasteltiin lämpimyyden, behavioraalisen kontrollin ja psykologisen kontrollin avulla, ja nuoren mielenterveyttä internalisoivien ja eksternalisoivien oireiden kautta. Aikaisempien tutkimusten perusteella oletimme vanhempien korkean lämpimyyden ja behavioraalisen kontrollin olevan yhteydessä nuoren vähäisempiin internalisoiviin ja eksternalisoiviin oireisiin. Lisäksi oletimme vanhempien korkean psykologisen kontrollin olevan yhteydessä internalisoiviin oireisiin, mutta eksternalisoivien oireiden osalta emme asettaneet oletuksia aikaisempien ristiriitaisten tutkimustulosten takia.

Tutkimus oli osa vuonna 1999 alkanutta Kehityksen ihmeet (KEHI) -pitkittäistutkimusta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin myöhäisnuoruuden mittausvaihetta, jossa sähköiseen kyselytutkimukseen vastasi 439 17–19-vuotiasta nuorta, 450 äitiä sekä 357 isää. Vanhemmuustyylejä mitattiin Child Rearing Practices Report-mittarin (CRPR) suomenkielisellä versiolla, joka mittaa kolmea vanhemmuuden ulottuvuutta. Nuoren mielenterveyttä taas mitattiin Behavior Assessment System for Children-mittarin (BASC-3 SRP-A) nuorille suunnatulla itsearviointikyselyllä. Äitien ja isien vanhemmuustyylien sekä nuorten internalisoivien ja eksternalisoivien oireiden yhteyksiä tutkittiin Pearsonin korrelaatiokertoimen avulla.

Hypoteesien mukaisesti isän lämpimyys oli yhteydessä negatiivisesti masennukseen ja vihan hallinnan ongelmiin siten, että isän korkeampi lämpimyys oli yhteydessä nuoren vähäisempään oireiluun. Tämä tulos oli samansuuntainen aikaisempien tutkimusten kanssa. Vain isän lämpimyydellä oli merkitseviä yhteyksiä, mikä saattaa johtua äitien ja isien erilaisista tavoista osoittaa lämpimyyttä. Lisäksi äidin psykologinen kontrolli oli positiivisesti yhteydessä eksternalisoiviin oireisiin ja vihan hallinnan ongelmiin, ja isän psykologinen kontrolli yliaktiivisuuteen. Vanhempien korkeampi psykologinen kontrolli siis lisäsi nuoren eksternalisoivia oireita. Muut yhteydet eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Vähäiset merkitsevät tulokset voivat johtua siitä, että aineisto oli melko hyvinvoivaa. Jatkossa olisi tärkeää tutkia enemmän oireilevia nuoria sekä vertailla äitien ja isien merkitystä.