Parkinsonin tautia sairastavien puheen ymmärrettävyyden muutokset laulullisen kuntoutuksen aikana
Lintula, Juulia; Tukia, Sofi (2020)
Lintula, Juulia
Tukia, Sofi
2020
Logopedian maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Logopedics
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202005125224
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202005125224
Tiivistelmä
Parkinsonin tauti on etenevä liikehäiriösairaus, jota sairastaa Suomessa noin 16 000 ihmistä. Tyypillisesti sairaus aiheuttaa lepovapinaa, lihasjäykkyyttä sekä liikkeiden hitautta. Jopa 70–90 %:lla Parkinson-potilaista äänen ja puheen tuotto on heikentynyt. Puheen ja äänen ongelmia kutsutaan hypokineettiseksi dysartriaksi, joka ilmenee epätarkkana artikulaationa, hiljaisena ja käheänä äänenä sekä prosodian muutoksina. Artikulaation epätarkkuus ja äänen ongelmat heikentävät puheen ymmärrettävyyttä. Parkinsonin taudin puheen ja äänen vaikeuksia on perinteisesti kuntoutettu Lee Silverman Voice Treatment (LSVT) -menetelmällä. LSVT:stä saatujen positiivisten tulosten sekä puheterapian heikon saatavuuden vuoksi on tutkittu myös ääntä ja puhetta vahvistavia laulullisia ryhmäkuntoutuksia. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, muuttuuko Parkinsonin tautia sairastavien puheen ymmärrettävyys laulullisen kuntoutuksen aikana. Aikaisemmat tutkimustulokset laulullisen kuntoutuksen vaikutuksista puheen ymmärrettävyyteen ovat olleet ristiriitaisia.
Tämä pro gradu -tutkielma tehtiin osana Tampereen yliopiston monitieteistä Kuuluva ääni -tutkimushanketta, jonka tarkoituksena on selvittää esimerkiksi yhteislaulun ja LSVT-puheterapian vaikutuksia Parkinson-potilaiden äänenlaatuun, kommunikointiaktiivisuuteen sekä psyykkiseen hyvinvointiin. Tämän tutkimuksen tutkimushenkilöt (n=11) osallistuivat kahdeksan viikon ajan Kuuluva ääni -hankkeen laululliseen kuntoutusjaksoon, jonka tapaamiskerrat koostuivat ryhmämuotoisista ääni- ja lauluharjoituksista. Kuntoutuksen taustalla vaikuttivat LSVT-menetelmän opit.
Tutkittavilta kerättiin luentanäytteet ja puheen ymmärrettävyyden itsearviot ennen laulullista kuntoutusta sekä kuntoutuksen jälkeen. Luentanäytteistä mitattiin vokaalien /a/, /i/ ja /u/ formanttiarvot F1 ja F2, jotka syötettiin vokaaliartikulaatioindeksin kaavaan. Vokaaliartikulaatioindeksi (VAI) on puheen ymmärrettävyyden tutkimiseen kehitetty parametri, jolla pystytään kuvaamaan Parkinsonin taudissa heikentyneen vokaaliartikulaation vähäisetkin muutokset ja tunnistamaan lieväkin dysartria. Itsearvioinnissa tutkittavien piti arvioida, kuinka monta prosenttia (0–100%) heidän puheestaan oli ymmärrettävää. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, eroaako tutkittavien puheen ymmärrettävyys VAI:lla ja itsearvioilla mitattuna ennen laulullista kuntoutusta ja kuntoutuksen jälkeen. Lisäksi tarkasteltiin VAI-arvojen ja tutkittavien subjektiivisen kokemuksen välistä yhteyttä.
Tutkittavien puheen ymmärrettävyys ei parantunut ryhmätasolla merkitsevästi laulullisen kuntouksen aikana. Vokaaliartikulaatioindeksien ja itsearvioiden keskiarvot nousivat, mutta mittauspisteiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Laulullisen kuntoutuksen aikana VAI-arvojen ja itsearvioiden välinen yhteys vahvistui, eli kuntoutuksen seurauksena tutkittavilla oli todenmukaisempi kuva omasta puheen ymmärrettävyydestään. Tämän tutkimuksen perusteella laulullista kuntoutusta ei voida pitää ensisijaisena menetelmänä Parkinson-potilaiden puheen ymmärrettävyyden kuntoutuksessa, mutta tulosten luotettavuudessa on huomioitava pieni otoskoko sekä käytettyjen menetelmien puutteellisuudet.
Tämä pro gradu -tutkielma tehtiin osana Tampereen yliopiston monitieteistä Kuuluva ääni -tutkimushanketta, jonka tarkoituksena on selvittää esimerkiksi yhteislaulun ja LSVT-puheterapian vaikutuksia Parkinson-potilaiden äänenlaatuun, kommunikointiaktiivisuuteen sekä psyykkiseen hyvinvointiin. Tämän tutkimuksen tutkimushenkilöt (n=11) osallistuivat kahdeksan viikon ajan Kuuluva ääni -hankkeen laululliseen kuntoutusjaksoon, jonka tapaamiskerrat koostuivat ryhmämuotoisista ääni- ja lauluharjoituksista. Kuntoutuksen taustalla vaikuttivat LSVT-menetelmän opit.
Tutkittavilta kerättiin luentanäytteet ja puheen ymmärrettävyyden itsearviot ennen laulullista kuntoutusta sekä kuntoutuksen jälkeen. Luentanäytteistä mitattiin vokaalien /a/, /i/ ja /u/ formanttiarvot F1 ja F2, jotka syötettiin vokaaliartikulaatioindeksin kaavaan. Vokaaliartikulaatioindeksi (VAI) on puheen ymmärrettävyyden tutkimiseen kehitetty parametri, jolla pystytään kuvaamaan Parkinsonin taudissa heikentyneen vokaaliartikulaation vähäisetkin muutokset ja tunnistamaan lieväkin dysartria. Itsearvioinnissa tutkittavien piti arvioida, kuinka monta prosenttia (0–100%) heidän puheestaan oli ymmärrettävää. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, eroaako tutkittavien puheen ymmärrettävyys VAI:lla ja itsearvioilla mitattuna ennen laulullista kuntoutusta ja kuntoutuksen jälkeen. Lisäksi tarkasteltiin VAI-arvojen ja tutkittavien subjektiivisen kokemuksen välistä yhteyttä.
Tutkittavien puheen ymmärrettävyys ei parantunut ryhmätasolla merkitsevästi laulullisen kuntouksen aikana. Vokaaliartikulaatioindeksien ja itsearvioiden keskiarvot nousivat, mutta mittauspisteiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Laulullisen kuntoutuksen aikana VAI-arvojen ja itsearvioiden välinen yhteys vahvistui, eli kuntoutuksen seurauksena tutkittavilla oli todenmukaisempi kuva omasta puheen ymmärrettävyydestään. Tämän tutkimuksen perusteella laulullista kuntoutusta ei voida pitää ensisijaisena menetelmänä Parkinson-potilaiden puheen ymmärrettävyyden kuntoutuksessa, mutta tulosten luotettavuudessa on huomioitava pieni otoskoko sekä käytettyjen menetelmien puutteellisuudet.