Kuvajournalistien toiminta katastrofitilanteissa

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää kuvajournalistien toimintaa katastrofitilanteissa työskenneltäessä. Ohjeet siitä, miten journalistien tulisi toimia katastrofi- ja onnettomuustilanteissa, ovat puutteellisia ja jättävät journalisteille hyvinkin paljon tulkinnan varaa. Tutkimuskysymyksenä näin ollen on ”millä tavoin kuvajournalistit toimivat katastrofitilanteissa?”.

Tutkimuksen aineistona on strukturoitu teemahaastattelu, joka toteutettiin lomakehaastattelun muodossa. Haastateltavat (N = 8) olivat Suomen Tietotoimiston (STT) valokuvaajia ja Tampereen yliopiston kuvajournalismin opiskelijoita ja alumneja. Haastatteluaineistolle tehtiin sisällönanalyysi, ja aineistosta nousseet aiheet jaettiin teemoihin.

Haastattelukysymykset jaettiin kolmeen osioon: ennen katastrofitilannetta, sen aikana ja sen jälkeen. Jokaisesta osioista esitettiin kaksi kysymystä, jotka selvittivät tilanteen vaatimia välittömiä toimia sekä sitä, kuinka tilanteet yleensä etenevät. Haastatteluaineistossa nähtäviä teemoja olivat katastrofitilanteisiin henkinen ja fyysinen valmistautuminen, ohjeistusten puutteellisuus, nopea toiminta, yhteistyö viranomaisten kanssa, erilaiset tavat käsitellä tilanteita jälkikäteen sekä vaihteleva tieto ammattiavun saatavuudesta. Vastauksissa nousi esille se, että kyseisiin tilanteisiin on haastavaa valmistautua muutoin kuin olemalla itse valmiina lähtöön ja pitämällä kuvauskalustoa jatkuvassa valmiustilassa. Työpaikoiltaan vastaajat eivät olleet saaneet erityisiä ohjeistuksia tilanteita varten. Katastrofitilanteissa vastaajat pyrkivät saamaan kuvamateriaalia mahdollisimman nopeasti, tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa ja tavoittelemaan uutisvoittoja. Vastaajat käsittelivät tilanteita jälkikäteen erilaisin keinoin. Vastaajilla oli mahdollisen ammattiavun saatavuudesta vaihtelevaa tietoa.

Oleellisina jatkokysymyksinä tämän tutkimuksen pohjalta voidaan pitää sitä, valistetaanko Suomessa journalisteja tarpeeksi katastrofitilanteiden poikkeuksellisuudesta suhteessa arkiseen toimitustyöhön sekä sitä, onko journalisteilla tarpeeksi tietoa esimerkiksi työterveyspalveluiden saatavuudesta. Jatkossa niin avoin keskustelu katastrofitilanteissa työskentelystä kuin myös helposti saatavilla olevat ja ajankohtaiset ohjeet tilanteissa toimimisesta olisivat hyödyllisiä monenlaisilla urapoluilla työskenteleville journalisteille.