Katseensuunnan ja nähdyksi tulemisen vaikutus positiiviseen tunnereaktioon

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, aiheuttaako katsekontakti positiivisen tunnereaktion ja vaikuttaako kokemus havaituksi tulemisesta mahdollisen positiivisen tunnereaktion syntymiseen. Positiivisesta tunnereaktiosta johtuvassa hymyssä yhdistyy sekä suupieliä nostavan zygomaticus major -lihaksen että silmiä siristävän orbicularis oculi -lihaksen supistuminen. Aikaisemmin on saatu selville, että suoran katseen näkeminen aktivoi zygomaticusta käännettyä katsetta enemmän, mutta aktivaatio ei välttämättä tässä yhteydessä johdu positiivisesta tunnereaktiosta, sillä kyseessä voi olla esimerkiksi automatisoitunut reaktio. Tutkimuksessa mitattiin zygomaticuksen ja orbiculariksen aktivaatiota elektromyografialla eli lihassähkökäyrällä. Suoran ja käännetyn katseen näkemisen vaikutuksia kasvolihasten aktivaatioon vertailtiin kolmessa asetelmassa, joista kahdessa tutkittava näki aidon ihmisen suoran tai käännetyn katseen. Näistä toisessa tutkittava tiesi mallin voivan nähdä hänet (liveasetelma), kun taas toisessa tutkittavalle uskoteltiin, ettei malli voi nähdä häntä heidän väliinsä asetettavan yksisuuntaiseksi ikkunaksi väitetyn läpinäkyvän muovilevyn vuoksi (huijausasetelma). Kolmannessa asetelmassa tutkittava katsoi suoraan tai sivuun katsovia kasvoja videotallenteelta (videoasetelma). Odotimme suoran katseen näkemisen aiheuttavan käännettyä katsetta voimakkaampaa aktivaatiota molemmissa lihaksissa liveasetelmassa, kun taas huijausasetelmassa ja videoasetelmassa odotimme, että katseensuunta ei vaikuta kummankaan lihaksen aktivaatioon. Tutkimusaineisto kerättiin Tampereen yliopiston Human Information Processing -laboratoriossa. Tutkimukseen osallistui 28 henkilöä, joista noin puolet oli miehiä ja puolet naisia. Tutkittavat olivat 20–34- vuotiaita. Tutkimustulosten perusteella suoran katseen näkeminen aiheutti käännettyä katsetta voimakkaampaa orbicularis-aktivaatiota kaikissa kolmessa asetelmassa, joskin tulos oli marginaalisesti merkitsevä. Zygomaticus-aktivaatio oli liveasetelmassa voimakkaampaa kuin videoasetelmassa, mutta aktivaation voimakkuuteen ei vaikuttanut se, näkivätkö tutkittavat suoran vai käännetyn katseen. Kummankin lihaksen aktivaatio oli osittain hypoteesiemme vastaista, minkä lisäksi yllättävä tulos oli, että lihasten aktivaatiot erosivat toisistaan. Zygomaticuksen ja orbiculariksen toisistaan poikkeavat tulokset osoittavat, että lihasten aktivaation taustalla on useampi kuin yksi syy, mutta positiivisen tunnereaktion ilmenemistä on lihasten erilaisen aktivaation vuoksi vaikea arvioida. On mahdollista, että toisen lihaksen aktivaatio viestii aidosta positiivisesta tunnereaktiosta ja toinen toimii osana sosiaalista vuorovaikutusta, mutta voi olla myös, että kummankaan lihaksen aktivaatio ei tässä yhteydessä johdu tunnereaktiosta. Jatkossa on perusteltua tutkia molempien lihasten roolia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä lihasten yhteyttä tunnereaktioihin.