Psykososiaalisen turvallisuusilmapiirin yhteys työuupumukseen

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää psykososiaalisen turvallisuusilmapiirin yhteyttä työuupumukseen. Lisäksi tarkasteltiin, miten psykososiaalisen turvallisuusilmapiirin osatekijöiden ja työuupumuksen oireulottuvuuksien väliset yhteydet eriytyvät. Aikaisempaa psykososiaalisen turvallisuusilmapiirin tutkimusta Suomessa ei ole tehty, joten tämä tutkimus tarjoaa uutta tietoa sen merkityksestä työhyvinvoinnin kokemukselle.

Tutkimusaineisto on Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Melan rahoittaman hankkeen “Apurahatutkijoiden psykososiaalinen turvallisuusilmapiiri ja sen yhteydet työhyvinvointiin” pilottiaineisto. Tutkimusaineisto kerättiin helmikuussa 2020 sähköisellä kyselylomakkeella Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan henkilökunnalta ja apurahatutkijoilta. Kyselyn vastaanotti yhteensä 556 henkilöä, joista 122 vastasi kyselyyn (vastausprosentti 22 %). Psykososiaalista turvallisuusilmapiiriä tarkasteltiin Psychosocial safety climate -kyselyllä (PSC) ja työuupumusta Burnout Assessment Tool -kyselymenetelmällä (BAT). Yhteyksiä psykososiaalisen turvallisuusilmapiirin ja työuupumuksen välillä tarkasteltiin korrelaatiokertoimien sekä hierarkkisen lineaarisen regressioanalyysin avulla.

Tulokset osoittivat, että psykososiaalinen turvallisuusilmapiiri oli yhteydessä työuupumukseen sekä kokonaisilmiönä että osatekijöittäin tarkasteltuna. Ensinnäkin tutkimuksessa havaittiin, että psykososiaalinen turvallisuusilmapiiri oli kielteisesti yhteydessä työuupumukseen ja sen ulottuvuuksista uupumusasteiseen väsymykseen, henkiseen etääntymiseen ja psykologiseen pahoinvointiin. Toiseksi, psykososiaalisen turvallisuusilmapiirin neljästä osatekijästä johdon tuki ja sitoutuminen stressin hallintaan oli kielteisesti yhteydessä uupumusasteisen väsymyksen, henkisen etääntymisen ja psykologisen pahoinvoinnin lisäksi myös emotionaalisen hallinnan menettämiseen. Johdon osoittama psykologisen terveyden ja turvallisuuden priorisointi suhteessa tuottavuuteen oli kielteisessä yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen ja henkiseen etääntymiseen. Psykologiseen terveyteen ja turvallisuuteen liittyvien asioiden kommunikoinnilla oli tutkimuksen mukaan kielteinen yhteys henkisen etääntymisen ulottuvuuteen. Organisaation eri tasojen osallistumisen osatekijällä ei havaittu yhteyttä työuupumukseen tai sen ulottuvuuksiin. Psykososiaalisella turvallisuusilmapiirillä tai sen osatekijöillä ei ollut yhteyttä työuupumuksen ulottuvuuksista kognitiivisen hallinnan menettämiseen tai psykosomaattisiin oireisiin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimus vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia psykososiaalisen turvallisuusilmapiirin ja työuupumuksen yhteyksistä, mutta tarjoaa samalla uutta tietoa eriytyvistä yhteyksistä eri osatekijöiden ja oireulottuvuuksien välillä. Tämän tutkimuksen valossa psykososiaaliseen turvallisuusilmapiiriin tulee kiinnittää huomiota organisaatioiden työhyvinvoinnin kehittämisessä, ja etenkin johdon tuki ja sitoutuminen stressin hallintaan on olennaista. Tutkimuksen tulokset viittaavat myös siihen, että jatkotutkimuksissa psykososiaalisen turvallisuusilmapiirin osatekijöiden erillinen tarkastelu on aiheellista.