Paremman sääntelyn sääntelypolitiikka paremman sääntelyn mahdollistajana : Metasynteesi paremman sääntelyn terminologiasta EU:n pankkisektorin sääntelyn viitekehyksessä 2010-luvulla

Abstract

Kuten taloustieteessä yleisesti, myös pankkisektorin kohdalla väittely ikuisuuskysymyksestä julkisen vallan intervention, valvonnan ja sääntelyn tarpeellisuuden, sekä mittakaavan ympärillä on jatkuvaa. Tässä tutkimuksessa avataan kysymystä sääntelyn tarpeellisuudesta niin markkinoiden, kuin julkisen vallan näkökulmasta regulaatioteorian viitekehyksen kautta. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten sääntely ja sen valvonta on muuttunut EU:n keskitetyn finanssivalvontajärjestelmän myötä, mihin haasteisiin uudistuksella on pyritty vastaamaan ja miten paremman sääntelyn agenda on muovannut sääntelyä Euroopan unionin pankkisektorilla. Tutkimusongelma on paremman sääntelyn monitulkintaisuus ja käsitteen soveltaminen pankkisektorin sääntelyn kehityksessä Euroopan unionin pankkisektorilla.

Finanssi- ja eurokriisien myötä asenneilmapiiri pankkisektorin sääntelyä kohtaan muuttui merkittävästi myös EU-tasolla. Tämän havahtumisen seurauksena ryhdyttiin nopeisiin uudistustoimenpiteisiin, jotka ovat viimeisten vuosien aikana muuttaneet paljon koko pankkisektorin toimintaympäristöä ja viranomaisten vastuualueita. Systemaattiseen riskiin vastaaminen osoittautui tapahtuneessa kriisissä mahdottomaksi kansallisella tasolla, koska finanssi-instituutioiden toiminta oli hajautunut kansainvälisesti ja välineitä nopeaan kriisin rajoittamiseen ei ollut olemassa. Lopputuloksena EU:n on ottanut uuden harppauksen kohti keskitettyä ja laajempaa valvontaa yhteisen finanssivalvontajärjestelmän ja pankkiunionin kautta. Näiden uusien toimielinten rakennetta avataan tässä tutkimuksessa systeemisen riskin sääntelyn ja valvonnan näkökulmasta.

Tutkimuksen johtopäätöksinä todettiin, että EU:n uudistunut finanssivalvontajärjestelmä on siirtänyt sääntelyvaltaa EU-tasolle muodostaen hybridimallin. Kokonaisarvioinnin kannalta, ottaen huomioon EU:n muutenkin syventynyt talousyhteistyö, on todettava, että uusi valvontajärjestelmä vastaa paremmin tämän päivän kansainvälisen pankkisektorin haasteisiin ja harmonisoimalla sääntelyä se edistää myös kilpailun tasapuolisuutta markkinoilla.

Paremman sääntelyn politiikka on muuttanut Euroopan sääntelyprosessin periaatteita monilla tavoin, vaikuttaen siten paitsi pankkisektoriin myös kokonaisvaltaisemmin tapaan toteuttaa sääntelyä. Politiikan haasteet kumpuavat tasapainosta faktaperäisen arvioinnin ja poliittisen prosessin arvovalintojen välillä, osallistamisesta ja selkeästä tiedottamisesta sekä tavoitteiden asettamisesta. Paremman sääntelyn agendan tavoite on kunnianhimoinen ja sen tavoitteet jäänevät ainakin osittain aina saavuttamatta. Se tarjoaa kuitenkin pätevän työkalun epätäydelliselle päättäjälle, toimia epätäydellisessä politiikkaprosessissa sektorilla kuin sektorilla. Selkeyttämällä sen tavoitteita ja osallistamismahdollisuuksia kansalaiset, olennaiset toimialat ja alueelliset tahot huomioiden, sen on mahdollista myös saavuttaa ansaitsemansa legitimiteetti.