Kybervallan konstituoituminen: Euroopan unionin kybervallan identifiointia

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan kyberturvallisuutta kybervallan näkökulmasta. Kybervallalla tarkoitetaan toimijan kykyä edistää strategisia ja poliittisia tavoitteita kyberfyysisessä toimintaympäristössä. Kyberfyysinen toimintaympäristö kattaa sekä kyberavaruuden että sen ulkopuolisen maailman, mitä hallinnoidaan poliittisin, sosiaalisin ja lainsäädännöllisin keinoin. Kyberfyysinen toimintaympäristö sulautuukin osaksi yksilöiden luonnollista ja yhteiskunnallista elämää esimerkiksi erilaisten päätelaitteiden avulla, kuten älypuhelimien, jotka mahdollistavat uudenlaisen tavan olla vuorovaikutuksessa ja toimia. Valtiot ovat viime vuosina kasvattaneet toimintakapasiteettiaan kyberympäristössä toimimiseksi. Kansainvälisessä politiikassakin kybervaltaa lähestytään asiana, joka muuttaa valtasuhteita maailmanpolitiikassa.

Yllä kuvattu määritelmä kybervallasta lähestyy kybervaltaa uudenlaisena aseena, ja sitä verrataankin 50 vuotta sitten kehittyneisiin ydinaseisiin, jotka mullistivat maailmanpolitiikan luonteen perustavanlaatuisesti. Kybervallasta on olemassa kolme erilaista määritelmää, jotka mukailevat realismia ja liberalismin variaatioita positivistisella tavalla. Kandidaatintutkielman kirjoittajan mielestä edellisen kaltaiset tavat katsoa kybervaltaa ovat kyseenalaisia, koska kyberympäristö rikkoo valtion väkivallan monopolin. Kyberhyökkäys voikin tulla mistä, milloin ja keneltä tahansa. Kandidaatintutkielmassa lähestytään kybervaltaa toisesta ääripäästä, joka konstituoituu osapuolten välisessä kanssakäymisessä. Työssä kerrotaan, mitä tarkoitetaan konstitutiivisella vallalla hyödyntäen konstruktivistisia ajatuksia diskursseista valtavälineenä ja todellisuuden muokkaajana. Konstitutiivisessa vallassa toimijat itse määrittelevät, miltä kybervallan tulisi osapuolten välillä näyttää. Edellisen kaltainen lähestymistapa suosii dekonstruktiivista selittämistapaa, joka määrittelee, mitä mahdollisuuksia ja rooleja toimijoille on muodostunut diskurssissa.

Esimerkkinä konstitutiivisesta vallasta käytetään Euroopan unionin kybervaltaa, koska unionin poliittinen järjestelmä suosii konstitutiivisia selityksiä. Tutkimuksessa dekonstruktoidaan Euroopan unionin kyberturvallisuusdiskurssi diskurssianalyysillä, tutkimalla unionin keskeisimpiä asiakirjoja tehokkaan kyberpuolustuksen ja siten kybervallan saavuttamiseksi. Tutkimuksessa tunnistetaan Euroopan unionilla olevan kuusi erilaista identiteettiä kybervallassa. EU:n tämänhetkinen rooli perustuu pääasiassa lainsäätäjän ja sääntelijän rooliin. EU:n kybervallassa korostuu sekä ylikansallinen että valtioidenvälinen yhteistyö, mutta EU pyrkii kasvattamaan kybervaltaansa turvallisuuskumppanin suuntaan. EU:n kyberturvallisuuden diskurssilla on inklusiivisia makrotason vaikutuksia, sillä kyberuhat uhkaavat valtiota laajempia maantieteellisiä alueita. Kybervallan tarkasteleminen konstitutiivisena johtaa toimijoiden väliseen tehokkaaseen yhteistyöhön, kun taas kybervallan näkeminen resurssina johtaa ankaraan kilpailuun toimijoiden välillä resurssin hallitsemiseksi.