Tunteiden säätelyn yhteys mielenterveyteen ja päihteiden käyttöön: pitkittäistutkimus keskilapsuudesta myöhäisnuoruuteen

Abstract

Tunteiden säätelyn voidaan olettaa liittyvän läheisesti moniin erilaisiin mielenterveyden ja päihteiden käytön ongelmiin. Vaikka tunteiden säätely on kasvava tutkimusalue, sen pitkäaikaisvaikutuksista myöhempään hyvinvointiin tiedetään vasta vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ennustaako keskilapsuuden tunteiden säätely myöhäisnuoruuden mielenterveyttä ja päihteiden käyttöä. Mielenterveyttä tarkastelimme sekä kokonaisuutena että erikseen masentuneisuuden, ahdistuneisuuden ja vihanhallinnan oireina. Myös päihteiden käyttöä tarkastelimme kokonaisuutena sekä erikseen alkoholin, nikotiinituotteiden ja huumeiden käyttönä. Lisäksi tarkastelimme sukupuolen muuntavaa vaikutusta tunteiden säätelyn ja mielenterveyden sekä päihteiden käytön välisessä yhteydessä. Aikaisempien tutkimusten perusteella oletimme keskilapsuuden heikomman tunteiden säätelyn olevan yhteydessä myöhäisnuoruuden mielenterveyden ongelmiin ja lisääntyneeseen päihteiden käyttöön. Oletimme heikomman tunteiden säätelyn näkyvän tytöillä etenkin internalisoivina ongelmina (masennus ja ahdistus) ja pojilla eksternalisoivina ongelmina (vihanhallinta) sekä päihteiden käyttönä.

Tutkimus pohjautui Tampereen yliopiston Kehityksen ihmeet (KEHI) pitkittäistutkimusaineistoon, jota on kerätty vuodesta 1999 alkaen. Käytimme tutkimuksessamme keskilapsuuden (7–8 vuotta) ja myöhäisnuoruuden (17–19 vuotta) mittauspisteitä. Lopullisessa analyysissamme oli mukana 330 perhettä. Keskilapsuuden tunteiden säätelyä mitattiin vanhempien täyttämällä Emotion Questionnaire (EQ) -kyselyllä. Myöhäisnuoruuden ikävaiheessa nuori täytti internetissä kyselylomakkeen, jossa mielenterveyttä mitattiin Behavior Assessment System for Children III (BASC-III) -kyselyllä, alkoholin käyttöä Alcohol Use Disorders Identification Test Consumption (AUDIT-C) -kyselyllä ja nikotiinituotteiden sekä huumeiden käyttöä kouluterveyskyselyyn pohjautuvilla kysymyksillä. Aineiston analysoimiseen käytimme sekä lineaarista että logistista regressioanalyysia.

Hypoteesiemme vastaisesti emme havainneet tutkimuksessamme yhteyttä keskilapsuuden tunteiden säätelyn ja myöhäisnuoruuden mielenterveyden tai päihteiden käytön välillä. Nuoren sukupuoli ei myöskään muuntanut tunteiden säätelyn ja mielenterveyden tai päihteiden käytön välistä yhteyttä. Tuloksemme antoivat kuitenkin pieniä viitteitä siitä, että keskilapsuuden tunteiden säätely olisi yhteydessä myöhäisnuoruuden masennukseen ja vihanhallintaan. Yhteys oli kuitenkin marginaalinen, joten tulokset ovat puhtaasti suuntaa antavia.

Tutkimuksemme tuotti lisää tärkeää tietoa tunteiden säätelyn kehitykselliseen tarkasteluun. Aiempaan teoreettiseen tietoon nähden yllättävä tuloksemme voi johtua useasta seikasta. Ensimmäiseksi, tulokseen on voinut vaikuttaa tutkimuksessa mukana pysyneiden perheiden yleisesti korkea hyvinvointi, joka on saattanut vähentää tutkittavien muuttujien välistä vaihtelua. Toiseksi, mittauspisteiden välisen ajan pituus (10 vuotta) saattoi olla tulosten kannalta merkityksellinen. Tuona aikana tutkittavat olivat käyneet läpi nuoruuden tärkeimmät kehitystehtävät, jotka ovat voineet vaikuttaa kehitykseen yllättävilläkin tavoilla. Kolmanneksi, tunteiden säätelyn vaihteleva mittaamistapa eri tutkimusten välillä on saattanut johtaa aiemmasta kirjallisuudesta eriävään tulokseen. Onnistuneen tunteiden säätelyn tiedetään kuitenkin tukevan yksilön hyvinvointia monin eri tavoin, joten lasten ja nuorten tunteiden säätelytaitojen kehityksen tukemisella on todennäköisesti kauaskantoisia hyötyjä myöhempään elämään.