Rajankuvauspöytäkirja valtiosopimustekstin alalajina: Tarkastelussa Suomen ja Venäjän/NL:n väliset sopimukset
Lehto, Maiju (2020)
2020
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202005105141
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202005105141
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee Suomen ja Venäjän/Neuvostoliiton välisiä rajankuvauspöytäkirjoja (1938–2017) tekstilajianalyysin lähtökohdista. Aiheen valinta perustuu valtiosopimusaineiston tarkastelun pohjalta tehtyyn havaintoon tekstien poikkeavasta luonteesta, ja sitä on motivoinut valtioiden rajojen kansainvälisoikeudellisen määrittelyn problematiikan ajankohtaisuus. Tutkielman hypoteesin mukaan rajankuvauspöytäkirjat poikkeavat muusta valtiosopimusaineistosta konkreettisen aihealueensa perusteella, ja tämän poikkeavuuden arvioitiin heijastuvan tekstin eri tasoilla. Sen sijaan viimeisimmän, vuonna 2017 allekirjoitetun pöytäkirjan oletettiin heijastavan siirtymää kohti valtiosopimusteksteille tyypillisempää muotoa. Tutkielmassa sovelletaan tekstilajiteorian piirissä kehitettyä ajatusta tekstin kokonaisrakenteesta ja eritellään vuosien 1938–1967 rajankuvauspöytäkirjoissa esiintyviä tekstijaksoja. Tekstin funktiota lähestytään pragmaattisen kielitieteen piirissä kehitetyn puheaktiteorian näkökulmasta, minkä lisäksi tekstin mikrotasolla tarkastellaan rajankuvauspöytäkirjojen kieliopillisia piirteitä tekstitypologian näkökulmasta. Erityiseen tarkasteluun on valittu tekstien temporaalinen rakenne, jota analysoidaan korpuksen avulla. Analyysiosio päättyy vuoden 2017 pöytäkirjan tarkasteluun näiden edellä saatujen tulosten valossa. Tutkielmassa vertaillaan eri kieliversioita ja analyysissä yhdistetään määrällisen ja laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Ensisijaisena aineistona on rajankuvauspöytäkirjojen ohella käytetty Suomen ja Venäjän/Neuvostoliiton välisten valtiosopimusten tekstikorpusta (PEST).
Vuosien 1938–1967 pöytäkirjoja luonnehtii suhteellinen yhdenmukaisuus tekstien mikro- ja makrotasoilla. Erityisesti vuosien 1940–1947 pöytäkirjat ovat hyvin samankaltaisia, eikä kuvatun rajan kansainvälisoikeudellinen asema valtion/vuokra-alueen rajana vaikuta tähän muotoon. Yhteistä kaikille Neuvostoliiton aikana laadituille rajankuvauspöytäkirjoille on niiden kuvaavalle tekstityypille ominainen tekninen luonne sekä johdanto-osan todistuslauseke, jonka edustama illokuutiotyyppi erottaa rajankuvauspöytäkirjat tyypillisistä valtiosopimuksista. Syntaktisella tasolla asiakirjojen poikkeavuus ilmenee siinä, että niistä puuttuu sopimusteksteille ominainen konditionaalimuoto. Rajankuvauspöytäkirjat eivät juurikaan sisällä ohjaavaan tekstityyppiin kuuluville valtiosopimusteksteille tyypillistä futuurista aikamuotoa ja sen sijaan niissä esiintyy kertovalle tekstityypille ominainen mennyt aikamuoto. Kieliversiot eivät poikkea toisistaan suuresti temporaalisuudeltaan, vaikkakin suomenkielinen teksti on vahvemmin sidottu aikaan ja enemmän preesensissä kuin venäjänkielinen. Vuoden 2017 pöytäkirja puolestaan edustaa tyypillisempää valtiosopimusta, sillä varsinainen rajankuvaus ja siihen liittyvä erikoissanasto sijaitsevat pöytäkirjan liitteessä. Asiakirjan kontekstiin liittyen siinä on valtiosopimuksille tyypillinen sopimuslauseke poikkeuksena edellisiin pöytäkirjoihin. Vuoden 2017 asiakirjassa on myös eksplisiittinen viittaus tulevaan aikaan sekä kaksi kertaa tekstissä toistuva negaatio liittyen rajojen muuttumattomuuteen.
Vuosien 1938–1967 pöytäkirjoja luonnehtii suhteellinen yhdenmukaisuus tekstien mikro- ja makrotasoilla. Erityisesti vuosien 1940–1947 pöytäkirjat ovat hyvin samankaltaisia, eikä kuvatun rajan kansainvälisoikeudellinen asema valtion/vuokra-alueen rajana vaikuta tähän muotoon. Yhteistä kaikille Neuvostoliiton aikana laadituille rajankuvauspöytäkirjoille on niiden kuvaavalle tekstityypille ominainen tekninen luonne sekä johdanto-osan todistuslauseke, jonka edustama illokuutiotyyppi erottaa rajankuvauspöytäkirjat tyypillisistä valtiosopimuksista. Syntaktisella tasolla asiakirjojen poikkeavuus ilmenee siinä, että niistä puuttuu sopimusteksteille ominainen konditionaalimuoto. Rajankuvauspöytäkirjat eivät juurikaan sisällä ohjaavaan tekstityyppiin kuuluville valtiosopimusteksteille tyypillistä futuurista aikamuotoa ja sen sijaan niissä esiintyy kertovalle tekstityypille ominainen mennyt aikamuoto. Kieliversiot eivät poikkea toisistaan suuresti temporaalisuudeltaan, vaikkakin suomenkielinen teksti on vahvemmin sidottu aikaan ja enemmän preesensissä kuin venäjänkielinen. Vuoden 2017 pöytäkirja puolestaan edustaa tyypillisempää valtiosopimusta, sillä varsinainen rajankuvaus ja siihen liittyvä erikoissanasto sijaitsevat pöytäkirjan liitteessä. Asiakirjan kontekstiin liittyen siinä on valtiosopimuksille tyypillinen sopimuslauseke poikkeuksena edellisiin pöytäkirjoihin. Vuoden 2017 asiakirjassa on myös eksplisiittinen viittaus tulevaan aikaan sekä kaksi kertaa tekstissä toistuva negaatio liittyen rajojen muuttumattomuuteen.