Työn voimavarojen yhteys työn imuun ja työuupumukseen opetustyössä

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella työn voimavarojen – autonomian ja sosiaalisen tuen – yhteyksiä työn imuun ja työuupumukseen opetustyössä. Työn voimavarojen yhteyksiä työn imuun ja työuupumukseen on tutkittu kansainvälisesti melko paljon, mutta määrällisiä tutkimuksia suomalaisilla opetusalan työntekijöillä ei ole tehty kovinkaan montaa. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodosti Bakkerin ja Demeroutin esittelemä työn vaatimusten ja voimavarojen malli sekä Decin ja Ryanin esittelemä itseohjautuvuusteoria. Näiden teoreettisten viitekehysten pohjalta työn voimavarojen oletettiin olevan positiivisesti yhteydessä työn imuun ja negatiivisesti yhteydessä työuupumukseen.

Tutkimus oli osa kyselytutkimusta ”Työstä palautuminen tauoilla ja vapaa-aikana”, jossa tarkasteltiin poikkileikkausasetelmalla suomalaisten opettajien sekä rehtoreiden työstä palautumista ja palautumisen yhteyksiä hyvinvointiin. Kysely toteutettiin toukokuussa 2017 yhteistyössä Opetusalan Ammattijärjestön OAJ:n kanssa ja sen lopullinen vastausprosentti oli 26. Tämän tutkimuksen aineiston muodostivat elektroniseen kyselyyn vastanneet OAJ:n jäsenrekisteriin kuuluvat luokan- ja aineenopettajat sekä rehtorit tai muussa esimiesasemassa toimivat (N = 909). Työn voimavaratekijöiden – autonomian ja sosiaalisen tuen – yhteyttä työn imun ja työuupumuksen kokemiseen tarkasteltiin korrelaatiokertoimilla ja hierarkkisella regressioanalyysilla.

Tulokset osoittivat, että työn voimavaratekijät olivat positiivisesti yhteydessä työn imuun ja negatiivisesti työuupumukseen. Sekä autonomia että sosiaalinen tuki työssä olivat voimakkaammin negatiivisesti yhteydessä työuupumukseen kuin positiivisesti yhteydessä työn imuun. Taustamuuttujista ikä, sukupuoli, työuranpituus ja ammattinimike olivat yhteydessä työn imun ja työuupumuksen kokemiseen, niin että työn imun kokemusta raportoivat eniten naiset, lyhyemmän työuran tehneet ja rehtorit tai muussa esimiesasemassa toimivat. Korkeampi ikä ja pitempi työura puolestaan ennustivat korkeampaa työuupumuksen kokemista.

Yhteenvetona ja käytännön implikaationa voidaan todeta, että organisaatioissa tulisi pyrkiä lisäämään työn imuun positiivisesti vaikuttavia työn voimavaratekijöitä. Opetustyön ollessa kuormittavaa työn voimavaratekijöiden tukeminen voi parantaa työntekijän työhyvinvointia vähentämällä työuupumusta ja lisäämällä työn imua.