Norjan malli on Suomen? : Analyysi Norjan rauhanvälitystoiminnasta 1990-luvulta 2010-luvulle ja sen kokemusten soveltuvuudesta Suomeen
Iso-Aho, Juha (2020)
2020
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202005054957
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202005054957
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on verrata Suomen suunnitelmia rauhanvälitystoiminnasta Norjan kokemuksiin 1990-luvulta eteenpäin. Työ jakaantuu sisällöltään ensiksi Norjan valtion rauhanvälitystoiminnan muotoutumisen ja kehittymisen seuraamiseen 1990-luvun alusta 2010-luvulle ja toiseksi Suomen valtiojohdon tekemien rauhanvälittämistoiminnan kehittämissuunnitelmien tarkasteluun Norjan kokemusten valossa.
Norjan malliin tutustutaan kolmen tapaustutkimuksen (Israel, Guatemala ja Sri Lanka) kautta, minkä lisäksi eritellään maan rauhanvälittämiseen käyttämiä taloudellisia resursseja ja epäsuoria panostuksia. Edelleen kuvataan lyhyesti rauhanvälitystoiminnan hallinnon järjestämistä sekä niin sanotun Norjan mallin muodostumiseen vaikuttaneita muita tekijöitä. Tässä osiossa keskeisenä tutkimusmateriaalina ovat Norjan valtion ja Norjan kehitysyhteistyövirasto Noradin selvitykset ja toimintakertomukset.
Suomen rauhanvälittämistoiminnan osalta käydään läpi ulkoministeriön keskeisimpiä dokumentteja 2000-luvulla sekä valtion talousarvioissa rauhanvälittämiseen, kriisinhallintaan ja kehitysyhteistyöhön myönnettyjä määrärahoja. Lisäksi esitellään lyhyesti kolme merkittävintä suomalaista rauhanvälittämistoiminnassa profiloitunutta kolmannen sektorin toimijaa, eli Crisis Management Initiative CMI, Kirkon ulkomaanapu sekä Suomen lähetysseura sekä kuvaillaan niiden rauhanvälitystoiminnan keskeisiä periaatteita. CMI:n osalta käydään lisäksi läpi rauhanvälitysoperaatioiden pääpiirteet Kosovon vuoden 1999 kriisin, Acehin neuvottelujen ja Kosovon itsenäistymiseen johtaneiden neuvottelujen osalta. Tutkielman metodina käytetään tapaustutkimusten osalta kvalitatiivista tapaustutkimusta. Rauhanvälittämisen taloudellisen ja hallinnollisen puolen vertailussa käytetään soveltavaa politiikka-analyysin metodia.
Tutkielmasta käy ilmi rauhanvälittämisessä tapahtunut muutos 2000-luvulle tultaessa. Rauhavälittämistoiminnan ammattimaistuminen on johtanut Norjassa kansalaisjärjestöjen ajautumiseen entistä tiukemmin maan ulkoministeriön suorittamien välittämisoperaatioiden avustajiksi, kun taas Suomessa kehitys on ollut toisen suuntainen. Suomen järjestelmässä ulkoministeriö toimii rauhanvälittämiseen erikoistuneiden kolmannen sektorin toimijoiden tukijana ja rahoittajana.
Norjan malliin tutustutaan kolmen tapaustutkimuksen (Israel, Guatemala ja Sri Lanka) kautta, minkä lisäksi eritellään maan rauhanvälittämiseen käyttämiä taloudellisia resursseja ja epäsuoria panostuksia. Edelleen kuvataan lyhyesti rauhanvälitystoiminnan hallinnon järjestämistä sekä niin sanotun Norjan mallin muodostumiseen vaikuttaneita muita tekijöitä. Tässä osiossa keskeisenä tutkimusmateriaalina ovat Norjan valtion ja Norjan kehitysyhteistyövirasto Noradin selvitykset ja toimintakertomukset.
Suomen rauhanvälittämistoiminnan osalta käydään läpi ulkoministeriön keskeisimpiä dokumentteja 2000-luvulla sekä valtion talousarvioissa rauhanvälittämiseen, kriisinhallintaan ja kehitysyhteistyöhön myönnettyjä määrärahoja. Lisäksi esitellään lyhyesti kolme merkittävintä suomalaista rauhanvälittämistoiminnassa profiloitunutta kolmannen sektorin toimijaa, eli Crisis Management Initiative CMI, Kirkon ulkomaanapu sekä Suomen lähetysseura sekä kuvaillaan niiden rauhanvälitystoiminnan keskeisiä periaatteita. CMI:n osalta käydään lisäksi läpi rauhanvälitysoperaatioiden pääpiirteet Kosovon vuoden 1999 kriisin, Acehin neuvottelujen ja Kosovon itsenäistymiseen johtaneiden neuvottelujen osalta. Tutkielman metodina käytetään tapaustutkimusten osalta kvalitatiivista tapaustutkimusta. Rauhanvälittämisen taloudellisen ja hallinnollisen puolen vertailussa käytetään soveltavaa politiikka-analyysin metodia.
Tutkielmasta käy ilmi rauhanvälittämisessä tapahtunut muutos 2000-luvulle tultaessa. Rauhavälittämistoiminnan ammattimaistuminen on johtanut Norjassa kansalaisjärjestöjen ajautumiseen entistä tiukemmin maan ulkoministeriön suorittamien välittämisoperaatioiden avustajiksi, kun taas Suomessa kehitys on ollut toisen suuntainen. Suomen järjestelmässä ulkoministeriö toimii rauhanvälittämiseen erikoistuneiden kolmannen sektorin toimijoiden tukijana ja rahoittajana.