Karttakepin heiluttajia vai kasvatuksen ammattilaisia: Opettajahahmot toimijoina lastenkirjoissa

Abstract

Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen opettajahahmo löytyy 2010-luvulla 1–4-luokkalaisille suunnatusta suomalaisesta lastenkirjallisuudesta. Vertaan tätä kirjallisuuden opettajahahmoa kasvatustieteen ajatusten pohjalta muodostuvaan kuvaan opettajasta pohtien, miten opettajahahmot eroavat toisistaan ja mistä erot johtuvat. Aineisto on koottu käyttäen Oulun, Tampereen ja pääkaupunkiseudun kirjastojen lukudiplomilistoja. Kahdeksan kohdeteosta on valikoitu niin, että jokainen niistä esiintyy vähintään kahdella kolmesta listasta. Näin varmistuu aineiston laaja luetettavuus ympäri Suomen. Kytken tutkimuksen osaksi lastenkirjallisuuden kenttää käyttäen Peter Huntin ja Marleena Mustolan ajatuksia. Teoriana tutkimuksessa toimii E.M. Forsterin näkemykset hahmojen syvyydestä, jota Slomith Rimmon-Kenan jalostaa pidemmälle. Lisäksi käytän Gérard Gennetten fokalisaatioteoriaan pohjaavaa Rimmon-Kenanin näkemystä fokalisaatiosta ja fokalisoijista. Käytän fokalisaatiota tutkimalla sitä, saavatko opettajahahmot roolia fokalisoijana, vai välittyvätkö he pelkästään muiden fokalisoijien kautta. Tämän jälkeen tutkin hahmojen syvyyttä kehittyvyyden, kompleksisuuden ja sisäisen elämän kuvauksen kautta. Lopuksi vertailen aineistosta löytyneitä opettajahahmoja kasvatustieteen näkemykseen opettajasta etsien eroja ja yhtäläisyyksiä. Apuna vertailussa käytän kasvatustieteen teorianäkemyksiä opettajuudesta ja opettajan roolista. Tutkimuksen tuloksena kohdeteoksista löytyi hyvin litteitä opettajahahmoja, jotka jäävät lähes kokonaan ilman fokalisoijan roolia. Näiden kerronnallisten elementtien takia kohdeteosten opettajahahmot eivät vertaudu kasvatustieteen kuvaamaan monipuoliseen opettajaan. Reaalimaailman opettaja ei koskaan voi olla täysin neutraali ja pelkässä sivuroolissa, sillä hän on opetuksen ohjaaja ja arvojen välittäjä. Lastenkirjallisuus on ennen kaikkea kirjallisuutta lapsille, eikä siinä esiintyvien hahmojen tarvitse kuvata täydellisesti reaalimaailman vastaavia hahmoja.