Lihansyöjän puolustuspuhe: Eläinten syömisen eettisesti oikeuttava argumentaatio
Kilpijärvi, Antti (2020)
2020
Filosofian maisteriohjelma - Master's Programme in Philosophy
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202005054953
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202005054953
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, miten väitettä ”eläinten syöminen on moraalisesti sallittua” on oikeutettu arkisessa ja filosofisessa kontekstissa, sekä arvioida näitä oikeutuksia kriittisesti.
Määritelmäni mukaan eettinen kanta on oikeutettu, jos se argumentoi jonkin normatiivisen väitteen puolesta ja pystyy esittämään väitteen tueksi riittävän hyvät perustelut. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kolmen eettisen käsitteen varaan, jotka ovat moraalinen normatiivisuus, toimijuus ja merkityksellisyys. Moraalinen normatiivisuus määrittelee, millaisia toimintaa, ajattelua ja valintoja ohjaavia vaatimuksia moraaliin kuuluu, moraalinen toimijuus millaisten olentojen tulee noudattaa näitä vaatimuksia ja moraalinen merkityksellisuus mitä olentoja vaatimukset koskevat ja suojelevat. Näistä viimeinen on tutkielmani avainkäsitteitä, sillä monet lihansyönnin oikeuttavat argumentit perustuvat eläinten moraalisen merkityksellisyyden puutteeseen.
Tutkin aineistoani teoksessa Argumentti ja kritiikki selostetulla menetelmällä, jonka avulla voin: Esittää eri kantojen asiasisällön yksinkertaisen ja kokonaisen argumentin muodossa, tunnistaa ja nimetä argumentin rakenneosat sekä moraalisen argumentaation eri elementit ja arvioida argumentteja julkilausutuilla kriteereillä. Nämä kriteerit ovat (1) perustelujen ja taustaoletusten hyväksyttävyys, (2) perustelujen relevanssi väitteelle, (3) perustelujen ja väitteen välisen linkin vahvuus ja (4) suoja hyväksyttäviä vasta-argumentteja vastaan. Näiden lisäksi arviointiin vaikuttaa sortuvatko oikeutukset argumentaatiovirheisiin, kuten virhepäätelmiin tai käsitteelliseen epätarkkuuteen.
Tutkielman analyysiluvut käsittelevät eläinten syömisen oikeutuksia eri konteksteissa: luku 4 käsittelee arkista ja luku 5 filosofista kontekstia. Käsittelemäni aineiston mukaan arkisessa kontekstissa vedotaan pääsääntöisesti neljään pääkategoriaan – luonnollisuus, välttämättömyys, normaali ja nautinto – kuuluviin perusteluihin. Filosofisessa kontekstissa käsittelemäni argumentit vetoavat eläinten moraalisen merkityksellisyyden puutteeseen, ihmisten erityiseen moraaliseen asemaan ja ihmisten taipumukseen suosia omaa lajiaan.
Kriittisesti arvioituna arkisen kontekstin argumentit eivät tarjoa riittävää oikeutusta eläinten syömiselle. Filosofisessa kontekstissa esitetyt argumentit ovat vahvempia, mutta niihin liittyy monia kiistanalaisia ja vaikeasti todennettavia oletuksia.
Määritelmäni mukaan eettinen kanta on oikeutettu, jos se argumentoi jonkin normatiivisen väitteen puolesta ja pystyy esittämään väitteen tueksi riittävän hyvät perustelut. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kolmen eettisen käsitteen varaan, jotka ovat moraalinen normatiivisuus, toimijuus ja merkityksellisyys. Moraalinen normatiivisuus määrittelee, millaisia toimintaa, ajattelua ja valintoja ohjaavia vaatimuksia moraaliin kuuluu, moraalinen toimijuus millaisten olentojen tulee noudattaa näitä vaatimuksia ja moraalinen merkityksellisuus mitä olentoja vaatimukset koskevat ja suojelevat. Näistä viimeinen on tutkielmani avainkäsitteitä, sillä monet lihansyönnin oikeuttavat argumentit perustuvat eläinten moraalisen merkityksellisyyden puutteeseen.
Tutkin aineistoani teoksessa Argumentti ja kritiikki selostetulla menetelmällä, jonka avulla voin: Esittää eri kantojen asiasisällön yksinkertaisen ja kokonaisen argumentin muodossa, tunnistaa ja nimetä argumentin rakenneosat sekä moraalisen argumentaation eri elementit ja arvioida argumentteja julkilausutuilla kriteereillä. Nämä kriteerit ovat (1) perustelujen ja taustaoletusten hyväksyttävyys, (2) perustelujen relevanssi väitteelle, (3) perustelujen ja väitteen välisen linkin vahvuus ja (4) suoja hyväksyttäviä vasta-argumentteja vastaan. Näiden lisäksi arviointiin vaikuttaa sortuvatko oikeutukset argumentaatiovirheisiin, kuten virhepäätelmiin tai käsitteelliseen epätarkkuuteen.
Tutkielman analyysiluvut käsittelevät eläinten syömisen oikeutuksia eri konteksteissa: luku 4 käsittelee arkista ja luku 5 filosofista kontekstia. Käsittelemäni aineiston mukaan arkisessa kontekstissa vedotaan pääsääntöisesti neljään pääkategoriaan – luonnollisuus, välttämättömyys, normaali ja nautinto – kuuluviin perusteluihin. Filosofisessa kontekstissa käsittelemäni argumentit vetoavat eläinten moraalisen merkityksellisyyden puutteeseen, ihmisten erityiseen moraaliseen asemaan ja ihmisten taipumukseen suosia omaa lajiaan.
Kriittisesti arvioituna arkisen kontekstin argumentit eivät tarjoa riittävää oikeutusta eläinten syömiselle. Filosofisessa kontekstissa esitetyt argumentit ovat vahvempia, mutta niihin liittyy monia kiistanalaisia ja vaikeasti todennettavia oletuksia.