Vähähiilinen puurakentaminen: Puun käytön hyödyt Tampereen ilmastostrategiassa

Abstract

Kandidaatintyössäni tutkin vähähiilisen puurakentamisen roolia Tampereen ilmastostrategiassa, jonka päätavoitteena on Tampereen hiilineutraalius vuoteen 2030 mennessä. Vähähiilinen rakentaminen on noussut vahvasti esille vuosina 2018 ja 2019, johtuen kasvavasta ilmastokriisistä ja -keskustelusta. Ilmastonmuutoksesta on tiedetty jo 90-luvulla, mutta vasta hiljattain korjaavien toimenpiteiden tekeminen on aloitettu. Ilmastonmuutoksen ja rakentamisen yhteyksiä on tutkittu paljon, mutta isoja kokoavia tutkimuksia on vain muutamia. Valtaosa vähähiilisen rakentamisen tutkimuksista ja arviointimenetelmistä on julkaistu viime vuosien aikana. Aiheen uutuuden vuoksi lähteiden löytäminen osoittautui vaikeaksi. Useat tutkimukset käsittelivät vähähiilistä rakentamista, mutta turhan kevyesti. Aiheeseen pystyi onneksi liittämään puurakentamisen erilaisia tutkimuksia, joita on tehty usean vuoden ajan. Puuinfo Oy:n ja ympäristöministeriön tarjoamat tiedot olivat tämän kandidaatintyön kannalta välttämättömiä. Kandidaatintyössäni yhdistän puurakentamisen uusimpia tutkimustietoja sekä vähähiilisyyden arviointia, ja työtäni voi tarkastella Tampereen vähähiilisen rakentamisen avauksena. Työni jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisenä käsittelen vähähiilisyyden tarkastelussa huomioitavat seikat, jotka ovat työni ymmärtämisen kannalta tärkeässä roolissa. Puurakentamisen ilmastohyötyjen ja käytön aikaisten päästöjen tarkastelussa on oleellista, että lukija tietää mitä vähähiilisyydellä tarkoitetaan. Kandidaatintyössäni keskityn uudisrakennuksien vähähiilisyyden arvioimiseen, ja rajaan tietoisesti tarkastelusta pois energiateollisuuden hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen. Rakennuksen lämmitykseen käytettävän energian määrä on suurin yksittäinen päästötekijä rakennuksen elinkaaren aikana, minkä vuoksi energiateollisuuden tuottamat päästöt ovat hallitsevassa roolissa rakennetun ympäristön hiilijalanjälkeä tarkastellessa. Lämmitysmuodon valinnalla vaikutetaan eniten rakennuksen elinkaaren päästöihin, minkä vuoksi uusiutuvan energian suosiminen edesauttaa ilmasatostrategian tavoitteita. Työssä en tarkastele yksittäisen rakennuksen fossiilisia hiilipäästöjä, vaan keskitys yleisesti vähähiiliseen uudisrakentamiseen. Kandidaatintyöni osoittaa, että Tampereen ilmastostrategia on mahdollinen hanke, mutta se vaatii nopeita ja kestäviä ratkaisuja. Tampereen olemassa oleva puurakennuskanta on jo sitonut suuren määrän hiilidioksidia itseensä, mutta lämmityksen aiheuttamat päästöt ovat oletetusti ylittäneet varastoituneen hiilen määrän. Uusien puurakennusten valmistuminen lisää Tampereen hiilivarastoja, näin kasvattaen rakennuskannan hiilensidontakykyä.