Ihmisen alkuja, biosisaruksia ja hukkaan heitettäviä tavaroita: Munasolun toimijuuden olemus yksityisten hedelmöityshoitoklinikoiden internet-sivuilla ja munasoluluovuttajien haastatteluissa

Abstract

Tutkielma käsittelee munasolun toimijuutta osana markkinoistuneita luovutetuilla sukusoluilla tehtäviä hedelmöityshoitoja. Tutkimuskohteena on solutason toimijuus osana hoitoinstituution käytäntöjä ja valtaa. Tutkimus sijoittuu pääosin 2010-luvun suomalaiseen hedelmöityshoitojärjestelmään, jossa suurin osa luovutussoluhoidoista tehdään yksityisillä hedelmöityshoitoklinikoilla, joille vapaaehtoiset henkilöt luovuttavat sukusolujaan ilman palkkiota.

Tutkielman empiirinen aineisto on kaksiosainen. Aineiston ensimmäinen osuus rakentuu viiden yksityisen hedelmöityshoitoklinikan internet-materiaaleista. Empiirisen aineiston toinen osuus muodostuu kuuden munasolujaan vuosien 2005–2019 välillä luovuttaneen henkilön haastatteluista. Tutkimuksen teoreettis-metodologisena viitekehyksenä toimii feministinen posthumanismi sekä Annemarie Molin sovellukset toimijaverkostoteoreettisesta ajattelusta. Empiirinen aineisto on analysoitu teoriaohjautuvan sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman pääkysymyksenä on, millaiseksi munasolun toimijuutta ja sen olemusta tehdään (enact) yksityisten hedelmöityshoitoklinikoiden markkinakäytännöissä sekä munasoluluovuttajien käsityksissä luovutuksesta ja sen käytännöistä. Tutkielman poliittisena tavoitteena on avata uudelleen keskustelu sukusoluluovuttajien asemasta osana hedelmöityshoitoja.

Munasolun toimijuus näyttäytyy aineistossa neljän olemuksen kautta. Näitä toimijuuden olemuksia ovat 1) munasolu elämänkokoisena lahjana, 2) munasolu kauppatavarana, 3) munasolu sukulaisuuden, ”rodun” ja perinnöllisyyden välittäjänä sekä 4) teknologisesti tuotettu ja koettu biologinen munasolu. Toimijuuden olemukset eivät ole yksipuolisia tai muuttumattomia, vaan niiden saamat merkitykset ja munasolun toimijuuden muodot ovat moninaisia ja usein myös ristiriitaisia luovuttajien ja klinikoiden materiaaleissa. Toimijana munasolu muun muassa auttaa lapsettomia, lahjoittaa lapsen, tuntuu munasarjoissa, hangoittelee keräystä vastaan ja sattuu, tuottaa klinikoille varallisuutta sekä välittää genetiikkaan, sukulaisuuteen ja ”rotuun” liittyviä huolia ja oletuksia.

Analyysi osoittaa, että kaikkia munasolun toimijuuden olemuksia leimaa pääasiassa klinikoiden tuottama lahjapuhe sekä luovuttajien altruismin vaatimus. Klinikoiden tuottama munasolu lahjana piilottaa hoitojen kaupallisuuden, korostaa munasolujen määrällisyyttä sekä asettaa vapaaehtoisten luovuttajien kehot alttiiksi luovutusprosessin aiheuttamalle epämukavuudelle, kivulle sekä terveysriskeille. Munasolu geneettisenä välittäjänä osoittaa perhesuhteisiin, terveyteen ja ”rotuun” liittyvät (hetero)normatiiviset oletukset, joiden kautta luovuttajien valikointia sekä yhdistämistä vastaanottajiin hallinnoidaan. Geneettiseen periytymiseen ja sen sosiaalisiin vaikutuksiin liittyvät huolet manifestoituvat erityisesti luovuttajien kehojen ja ajatusten tarkkailussa ja mittaamisessa.

Munasoluluovuttajien haastattelujen kautta munasolujen toimijuus sekä itse luovutusjärjestelmä näyttäytyvät monimutkaisempina sekä kaksinaisempina kuin klinikoiden tuottamissa markkinointisisällöissä. Munasoluluovuttajien tekemä munasolu on ambivalentin lahjan lisäksi taloudellinen hyödyke, markkinatuote eriarvoistavilla markkinoilla ja itselle turhaa kierrätettävää biomateriaa sekä kipua ja epämukavuutta aiheuttava, munasarjoissa tuntuva biologinen entiteetti. Kaiken kaikkiaan munasoluluovuttajat näyttäytyvät tutkielmani valossa muun muassa hyväntekijöinä, arvojaan toteuttavina äitikansalaisina, luovutushoitojen kaupallisuuteen kriittisesti suhtautuvina yksilöinä sekä käytännöllisyyttä arvostavina henkilöinä, jotka eivät luovuta sukusolujaan ainoastaan altruismista, vaan myös tottumuksesta sekä haittakorvauksen tukemina.