"Taidetta tehdään, koska ei kaikkea voi ilmaista sanoilla" : Tutkimus taiteen metakielestä

Abstract

Tämä tutkimus tarkastelee puhetta taiteesta ja taiteen kielen funktioista. Lisäksi tutkimus selvittää, miten kansanlingvistiikan alalla paljon käytetty Nancy Niedzielskin ja Dennis Prestonin hahmottelema metakieliteoria soveltuu taiteesta puhumiseen. Tutkimus on laadullinen ja sijoittuu pääasiassa kansanlingvistiikan kentälle. Taiteen tutkimus tuo tutkielmalle poikkitieteellisen juonteen, ja tutkimus tuokin uutta tietoa molemmille tutkimusaloille.

Tutkielman pääaineistona on nauhoitettu fokusryhmähaastattelu kolmen kuvataiteen opiskelijan kanssa. Opiskelijat opiskelivat haastatteluhetkellä suomalaisessa korkeakoulussa kolmatta vuotta. Heidät valittiin tutkimuksen informanteiksi siksi, että heillä on näkökulmaa taiteen kieleen sekä verkostojensa että opintojensa puolesta. He edustavat siten taidealan kasvavia asiantuntijoita, eivät maallikoita, joihin kansanlingvistinen tutkimus on pääosin suuntautunut. Tämän tutkimuksen kontekstissa taide rajautuu kuvataiteeseen. Haastatteluaineiston lisäksi opiskelijat kirjoittivat haastattelutilanteessa paperille heille mieleen tulevia taiteen kielen piirteitä. Myös nämä listat ovat osa aineistoani. Haastattelun yhteydessä käytettiin virikemateriaalina Marc Chagallin teosta Minä ja kylä (1911), ja kahta teoksesta kertovaa kirjoitusta teoksissa 100 kuuluisaa maalausta (Vaizey 1996) ja Maalaustaiteen mestareita (toim. Carriere 1999).

Aineiston analyysimetodina on sovellettu sisällönanalyysiä. Analyysin avulla aineistosta poimittiin tutkimuskysymysten kannalta relevantti sisältö, joka jäsenneltiin teemakokonaisuuksiksi. Näitä teemakokonaisuuksia ovat taide, tulkinta, akateeminen maailma, taiteen kieli ja taidemaallikot. Opiskelijoiden havainnot ja näkemykset taiteen kielestä avautuvat analyysissä näiden kokonaisuuksien kautta.

Tutkimus osoitti, että kielellä ja sanallistamisella on taidekokemuksessa paikkansa. Taidetta koetaan tunteella ja tulkitaan intuitiivisesti, mutta kokemuksen sanallistaminen ja jakaminen muiden kanssa on yksi taiteen sosiaalisista ulottuvuuksista. Muista taiteesta puhumisen funktioista aineistossa tuli esiin erilaisten statusten, identiteettien ja ryhmäidentiteettien luominen ja ylläpitäminen sekä taideinstituutiossa toimiminen.

Ihanteellinen taiteen kieli näyttäytyy tässä aineistossa vapaana, pehmeänä, rajoituksettomana ja vapaasti virtaavana. Opiskelijat tunnistivat taiteen kielestä akateemisen rekisterin, joka koettiin puolestaan epähenkilökohtaisena, raskaana, työläänä ja vaikeaselkoisena. Opiskelijoiden kokemuksissa tuli ilmi, että he kiinnittävät kielenkäyttöön huomiota sekä taidemaallikkojen että taideinstituution toimijoiden kanssa keskustellessaan ja taiteen kieleen liittyy monia sosiaalisia merkityksiä. Lisäksi he puhuivat myös kielen syvästä tasosta, joka näyttäytyy avoimena ja vapaana taiteesta puhumisen tasona, joka avautuu taiteen opiskelijoille ja taiteesta kiinnostuneille.

Tutkimuksessa nousee selvästi esiin kansanlingvistiikassa yleinen käsitys siitä, että kielen piirteisiin ja kielen käyttäjiin liittyvät käsitykset sekoittuvat toisiinsa. Opiskelijat nimesivät taiteen kielen piirteitä metakieliteorian molemmilta tasoilta, ja Niedzielskin ja Prestonin metakieliteoria osoittautui siten sovellettavaksi myös taiteen kielen tutkimiseen.