”Se ainut pieni luottamus tutkijoihin mennyt jo aikoja sitte”: retorinen analyysi Facebookin suurpeto- ja eräaiheisten ryhmien asiantuntijuusdiskursseista

Abstract

Susien oikea lukumäärä on poliittinen kiista, jossa kamppailu oikeasta tiedosta on viime vuosina noussut keskiöön. Siitä huolimatta, että susien lukumäärä on pohjimmiltaan luonnontieteellinen fakta, on siihen julkisessa keskustelussa kietoutunut runsaasti sosiaalisia ja kulttuurisia merkityksiä, jotka aiheuttavat ristiriitoja keskustelijoiden välille.

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan retorisen diskurssianalyysin keinoin asiantuntemuksen arvostuksen laskemisen ilmiötä. Tapausesimerkkinä toimii Luonnonvarakeskuksen asiantuntijoiden kohtaama epäluottamus tuottamaansa luonnontieteellistä tietoa kohtaan. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia ja analysoida sosiaalisen median suurpetoaiheisten ryhmien retoriikkaa, jolla asiantuntijuuden kyseenalaistavia diskursseja pyritään tuottamaan ja vahvistamaan. Asiantuntijuuden kriisiä selittämään käytetään Foucault’n teoriaa sisäistetystä hallinnasta ja halusta paeta tuota hallittavuutta. Myös yksilöllistynyt yhteiskunta ja mediamaiseman muutos, vahvistusharha ja Dunning-Krugerin efekti ovat asiantuntijuuden kriisiä selittämään käytettyjä teorioita, joita on hyödynnetty tässä tutkielmassa. Aineistona tutkielmassa on käytetty Facebookin avoimia, suurpeto- ja eräaiheisia ryhmiä, joista on poimittu 130 Luonnonvarakeskuksen toimintaa käsittelevää, anonymisoitua kommenttia. Tutkimuskysymys on: miten asiantuntijuutta kyseenalaistetaan ja toisaalta rakennetaan suurpetopoliittisessa keskustelussa Suomessa vuonna 2019 ja 2020?

Aineistolähtöisessä analyysissa aineistosta nousi esiin viisi diskurssia: asiantuntijuuden mitätöinti, halu palauttaa valta maaseudulle, metsästäjien kategorisointi asiantuntijoiksi, uhkakuvien maalailu ja salaliittoteoriat. Analyysin tuloksena voidaan esittää, että Facebookin suurpeto- ja eräaiheisissa ryhmissä Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden tuottama tieto susien lukumäärästä Suomessa kohtaa voimakasta kyseenalaistusta ja tutkijoiden sijaan asiantuntijoina esitetään usein metsästäjät ja susireviirien asukkaat. Analyysin perusteella petopolitiikan asiantuntijuuskiistassa voi tunnistaa monia yleisiä asiantuntijuuden kriisin selittämiseksi käytettyjä tekijöitä kuten henkilökohtaisen joukkoviestinnän mahdollistaman diskurssien vahvistumisen ja leviämisen, vahvistusharhan ja halun paeta asiantuntijatiedon sisäistämisen aiheuttamaa hallittavuutta.