Photovoltaic Applications of Porous Atomic Layer Deposited Metal Oxides from Cellulose Templates
Hiltunen, Arto (2020)
Hiltunen, Arto
Tampere University
2020
Tekniikan ja luonnontieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Engineering and Natural Sciences
Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering and Natural Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2020-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1574-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1574-0
Tiivistelmä
Fossiilisten polttoaineiden liiallisesta käytöstä aiheutuvan ilmaston lämpenemisen ennustetaan vaikuttavan negatiivisesti elämämme laatuun. Lämpenemisen pysäyttämiseksi tulisi etsiä vaihtoehtoisia energiantuottotapoja öljyn, hiilen ja kaasun polttamiselle. Useissa tulevaisuudennäkymissä vety nostetaan esille kaikkein lupaavimpana vaihtoehtona fossiilisten polttoaineiden korvaajaksi. Vetyä voidaan
erottaa vedestä vetykaasuna, joka voidaan polttaa lämmöksi tai muuntaa sähköksi sähkökemiallisessa kennossa. Molemmissa prosesseissa vety reagoi hapen kanssa muodostaen vettä ainoana päästönään. Näin ollen vety voisi taata hiilidioksidivapaan lämmön- ja sähkönlähteen, mikäli vedyn tuottamiseen käytetty energia olisi hiilidioksidivapaata. Tämä väitöskirja käsittelee materiaaleja, jotka pystyvät tuottamaan vetykaasua vedestä käyttäen energianlähteenä auringonvaloa.
Tässä työssä valmistimme huokoisia metallioksidinanorakenteita selluloosamuotteja apuna käyttäen. Muottien avulla valmistettujen materiaalien tehokkuus testattiin valokemiallisessa vedyntuotannossa sekä väriaineaurinkokennojen elektrodeina. Rakenteiden valmistaminen alkaa huokoisen selluloosamuotin levittämisellä, joka päällystetään seuraavassa vaiheessa titaanidioksidilla käyttäen atomikerroskasvatustekniikkaa (ALD). Titaanidioksidikerroksen paksuutta kyettiin optimoimaan ALDtekniikan nanometriluokan tarkkuuden avulla, jolloin vedyntuotannon tehokkuutta pystyttiin parantamaan. Tutkiessamme useita eri pinnoitepaksuuksia onnistuimme lisäksi kuvaamaan ALD:llä kasvatettujen titaanidioksidikalvojen kasvun etenemistä selluloosamuottien päällä. Väitöskirjatyön viimeisessä vaiheessa tutkimme titaanidioksidirakenteiden valon absorptiokaistan laajentamista lisätyllä rautaoksidipinnoitekerroksella. Rautaoksidipinnoitteella onnistuttiin kasvattamaan valon absorptiota, jolla saavutettiin suurempi valokemiallisten kennojen virta. Titaani- ja rautaoksidien havaittiin sekoittuvan keskenään valmistusprosessin aikana, minkä todettiin olevan välttämätöntä kennon toiminnan kannalta.
Tämän väitöskirjatyön tulokset osoittavat, että yhdistämällä selluloosamuottitekniikan ja atomikerroskasvatuksen voidaan valmistaa materiaaleja hiilidioksidivapaan energiantuotannon sovelluksiin. Näiden tulosten valossa uskomme, että yhä kehittyvillä ALD-tekniikoilla sekä uusilla nanoselluloosamateriaaleilla on mahdollista valmistaa entistä tehokkaampia materiaaleja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.
erottaa vedestä vetykaasuna, joka voidaan polttaa lämmöksi tai muuntaa sähköksi sähkökemiallisessa kennossa. Molemmissa prosesseissa vety reagoi hapen kanssa muodostaen vettä ainoana päästönään. Näin ollen vety voisi taata hiilidioksidivapaan lämmön- ja sähkönlähteen, mikäli vedyn tuottamiseen käytetty energia olisi hiilidioksidivapaata. Tämä väitöskirja käsittelee materiaaleja, jotka pystyvät tuottamaan vetykaasua vedestä käyttäen energianlähteenä auringonvaloa.
Tässä työssä valmistimme huokoisia metallioksidinanorakenteita selluloosamuotteja apuna käyttäen. Muottien avulla valmistettujen materiaalien tehokkuus testattiin valokemiallisessa vedyntuotannossa sekä väriaineaurinkokennojen elektrodeina. Rakenteiden valmistaminen alkaa huokoisen selluloosamuotin levittämisellä, joka päällystetään seuraavassa vaiheessa titaanidioksidilla käyttäen atomikerroskasvatustekniikkaa (ALD). Titaanidioksidikerroksen paksuutta kyettiin optimoimaan ALDtekniikan nanometriluokan tarkkuuden avulla, jolloin vedyntuotannon tehokkuutta pystyttiin parantamaan. Tutkiessamme useita eri pinnoitepaksuuksia onnistuimme lisäksi kuvaamaan ALD:llä kasvatettujen titaanidioksidikalvojen kasvun etenemistä selluloosamuottien päällä. Väitöskirjatyön viimeisessä vaiheessa tutkimme titaanidioksidirakenteiden valon absorptiokaistan laajentamista lisätyllä rautaoksidipinnoitekerroksella. Rautaoksidipinnoitteella onnistuttiin kasvattamaan valon absorptiota, jolla saavutettiin suurempi valokemiallisten kennojen virta. Titaani- ja rautaoksidien havaittiin sekoittuvan keskenään valmistusprosessin aikana, minkä todettiin olevan välttämätöntä kennon toiminnan kannalta.
Tämän väitöskirjatyön tulokset osoittavat, että yhdistämällä selluloosamuottitekniikan ja atomikerroskasvatuksen voidaan valmistaa materiaaleja hiilidioksidivapaan energiantuotannon sovelluksiin. Näiden tulosten valossa uskomme, että yhä kehittyvillä ALD-tekniikoilla sekä uusilla nanoselluloosamateriaaleilla on mahdollista valmistaa entistä tehokkaampia materiaaleja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4549]