Emotionaalinen turvallisuus sijoitettujen nuorten elämäntarinoissa

Abstract

Emotionaalisen turvallisuuden kokemus on yksi sijaishuollon laatukriteereissä mainittu hyvän sijaishuollon tavoite. Tässä tutkimuksessa olen etsinyt vastausta siihen, millä tavoin emotionaalinen turvallisuus tulee esiin sijoitettujen nuorten tarinoissa. Lisäksi tarkastelen sitä, millaiseen elämänvaiheeseen esiin nousseet asiat nuorten tarinoissa sijoittuvat. Tutkimuksen aineistona on käytetty kahta Pesäpuu ry:n julkaisemaa samankaltaista teosta: vuonna 2009 julkaistua Pinnalla – tarinoita selviytymiseen nuorilta nuorille sekä vuonna 2017 julkaistua Kokemus opettaa, voimatarinat lastensuojelussa. Teoksista valikoitui tutkimusaineistoksi 33 sellaista tarinaa, joista oli löydettävissä emotionaalisen turvallisuuden kokemuksia.

Teoriaosiossa tutustutaan ensin laajempaan kontekstiin, jossa tutkimusta on tehty. Sijaishuoltoa tarkastellaan lakisääteisenä tehtävänä, osana nuoren sijoitetun elämäntarinaa sekä käytännön sosiaalityönä, jonka merkittävänä osana on työhön sisältyvä tunnetyö. Tämän jälkeen tutustutaan emotionaalisen turvallisuuden käsitteeseen ja aiempiin tutkimuksiin, joissa on tutkittu emotionaalisen turvallisuuden kokemusta. Olen työstänyt ja jäsentänyt tutkimusaineistoani ensin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tämän jälkeen olen lisäksi hyödyntänyt narratiivisen analyysin elementtejä tarkastellen aineistoani sekä temaattisen että rakenteellisen narratiivisen analyysin näkökulmasta.

Tutkimukseni perusteella emotionaalisen turvallisuuden kokemuksen voidaan sanoa olevan hyvin monitahoinen ilmiö, joka muodostuu ja muokkaantuu erilaisten kokemusten kautta. Emotionaalinen turvallisuus ilmenee sijoitettujen tarinoissa tehdyn analyysin perusteella kolmella tasolla: vuorovaikutuksen tasolla, arjen käytänteiden tasolla sekä koetun tunteen tasolla. Vuorovaikutuksen tasolla turvallisuuden tunne esiintyy osana tärkeitä tukea ja apua tarjoavia ihmissuhteita, opettamisena ja ohjaamisena, yhdessä tekemisenä sekä tapana kohdata niin, että lapsi tai nuori tulee huomatuksi, nähdyksi ja kuulluksi. Lisäksi vuorovaikutukseen liittyvät hyväksynnän ja välittämisen eleet sekä vertaistuki. Arjen käytänteissä turvallisuuden tunnetta näyttävät vahvistavan arjen huolenpito, tärkeät esineet, tärkeät harrastukset, mahdollisuus keskittyä opiskeluun, vapauden ja vaikuttamisen mahdollisuudet sekä asioiden käsittelylle järjestetty paikka ja aika. Koetun tunteen tasolla emotionaalinen turvallisuus näyttäytyy mahdollisuutena olla jälleen lapsi, tärkeyden, jatkuvuuden ja kuulumisen tunteina sekä kokemuksena Jumalan suojassa olemisesta. Johtopäätöksissä annan myös tutkimustuloksiini perustuen lyhyet toimintasuositukset siihen, kuinka emotionaalista turvallisuutta voisi arvioida sijaishuollon sosiaalityössä havainnoinnin, lapsen kanssa käydyn keskustelun sekä perheen kanssa käydyn keskustelun kautta.