”Kaikki tietävät perheen merkityksen”: Oikeus perhe-elämään -normin merkityksen rakentuminen eduskunnan täysistuntokeskusteluiden diskursseissa
Pöyry, Pauliina (2020)
2020
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004294727
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004294727
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tutkin sitä, miten ihmisoikeusnormien merkitys rakentuu valtioiden sisäpoliittisissa käytännöissä. Keskityn Suomessa vuonna 2016 käytyihin eduskunnan täysistuntokeskusteluihin pakolaisten perheenyhdistämisen edellytysten kiristämisestä. Näitä kiristyksiä ehdotettiin vuoden 2015 poikkeuksellisen pakolaistilanteen seurauksena. Pyrin saamaan vastauksen seuraavaan kysymykseen: miten oikeus perhe-elämään -ihmisoikeusnormin merkitys rakentuu perheenyhdistämisen edellytysten kiristämistä käsittelevissä eduskunnan täysistuntokeskusteluissa?
Tutkielmani laajempana teoreettisena viitekehyksenä toimii kriittinen konstruktivismi, jossa korostetaan sitä, miten kieli rakentaa sosiaalista todellisuutta. Kielellä on merkittävä rooli myös normien rakentumisessa. Normit ovat kollektiivisia odotuksia sopivasta käyttäytymisestä, ja ne vaikuttavat valtioiden legitimiteetin rakentumiseen. Normit eivät kuitenkaan ole pysyviä ja muuttumattomia, vaan toimijat uudelleentulkitsevat niiden merkitystä erilaisissa konteksteissa. Ihmisoikeudet ovat perustavanlaatuisia normeja, jotka luodaan kansainvälisellä tasolla, mutta niiden toimeenpano tapahtuu kansallisella tasolla. Oikeutta perhe-elämään pidetään yhtenä keskeisimmistä ihmisoikeusnormeista.
Aineiston muodostavat kolme eduskunnan täysistuntopöytäkirjaa vuodelta 2016, joissa käsitellään hallituksen esitystä HE 43/2016 vp perheenyhdistämisen edellytysten kiristämiseksi. Metodinani toimii kriittinen diskurssianalyysi. Analysoimissani keskusteluissa sekä hallituksen esityksen kannattajat että sen vastustajat perustelevat omia kantojaan käyttämällä ja uusintamalla erilaisia diskursseja. Kielenkäyttö rakentaa sosiaalista todellisuutta, ja myös se, miten pakolaisten perheenyhdistämisestä puhutaan eduskunnassa, vaikuttaa siihen, miten pakolaisten oikeus perhe-elämään toteutuu.
Tunnistin aineistostani neljä eri diskurssia. Kansainvälinen yhteisö -diskurssissa korostetaan Suomen asemaa osana kansainvälistä yhteisöä sekä Suomen kansainvälisiä velvoitteita ja mainetta ihmisoikeustoimijana. Suomen arvot -diskurssissa perheenyhdistämiseen ehdotettuja kiristyksiä pidetään moraaliin, arvoihin ja ihmisoikeuksiin liittyvänä kysymyksenä. Perhediskurssissa korostetaan perheen merkitystä, perhettä ihmisoikeutena sekä lasten oikeuksia. Välttämättömyysdiskurssissa korostetaan kiristysten välttämättömyyttä vetoamalla tilanteen poikkeuksellisuuteen ja olosuhteiden haastavuuteen.
Analyysini tulos on, että oikeus perhe-elämään -normi rakentuu eri tavoin eri diskursseissa. Kiristysten vastustajat puolustavat oikeutta perhe-elämään ainakin kolmesta eri syystä. Ensinnäkin oikeutta perhe-elämään pidetään itseisarvona. Toiseksi oikeutta perhe-elämään puolustetaan myös siksi, että perheenyhdistämisen edellytysten kiristämistä pidetään häpeällisenä ja haitallisena Suomen maineelle ihmisoikeustoimijana. Kolmanneksi ehdotettuja kiristyksiä pidetään Suomen arvojen vastaisena. Kiristysten kannattajat taas haastavat normia painottamalla kiristysten välttämättömyyttä ja vetoamalla esimerkiksi Suomen etuun, olosuhteiden haastavuuteen ja Suomen taloudelliseen kantokykyyn.
Tutkielmani laajempana teoreettisena viitekehyksenä toimii kriittinen konstruktivismi, jossa korostetaan sitä, miten kieli rakentaa sosiaalista todellisuutta. Kielellä on merkittävä rooli myös normien rakentumisessa. Normit ovat kollektiivisia odotuksia sopivasta käyttäytymisestä, ja ne vaikuttavat valtioiden legitimiteetin rakentumiseen. Normit eivät kuitenkaan ole pysyviä ja muuttumattomia, vaan toimijat uudelleentulkitsevat niiden merkitystä erilaisissa konteksteissa. Ihmisoikeudet ovat perustavanlaatuisia normeja, jotka luodaan kansainvälisellä tasolla, mutta niiden toimeenpano tapahtuu kansallisella tasolla. Oikeutta perhe-elämään pidetään yhtenä keskeisimmistä ihmisoikeusnormeista.
Aineiston muodostavat kolme eduskunnan täysistuntopöytäkirjaa vuodelta 2016, joissa käsitellään hallituksen esitystä HE 43/2016 vp perheenyhdistämisen edellytysten kiristämiseksi. Metodinani toimii kriittinen diskurssianalyysi. Analysoimissani keskusteluissa sekä hallituksen esityksen kannattajat että sen vastustajat perustelevat omia kantojaan käyttämällä ja uusintamalla erilaisia diskursseja. Kielenkäyttö rakentaa sosiaalista todellisuutta, ja myös se, miten pakolaisten perheenyhdistämisestä puhutaan eduskunnassa, vaikuttaa siihen, miten pakolaisten oikeus perhe-elämään toteutuu.
Tunnistin aineistostani neljä eri diskurssia. Kansainvälinen yhteisö -diskurssissa korostetaan Suomen asemaa osana kansainvälistä yhteisöä sekä Suomen kansainvälisiä velvoitteita ja mainetta ihmisoikeustoimijana. Suomen arvot -diskurssissa perheenyhdistämiseen ehdotettuja kiristyksiä pidetään moraaliin, arvoihin ja ihmisoikeuksiin liittyvänä kysymyksenä. Perhediskurssissa korostetaan perheen merkitystä, perhettä ihmisoikeutena sekä lasten oikeuksia. Välttämättömyysdiskurssissa korostetaan kiristysten välttämättömyyttä vetoamalla tilanteen poikkeuksellisuuteen ja olosuhteiden haastavuuteen.
Analyysini tulos on, että oikeus perhe-elämään -normi rakentuu eri tavoin eri diskursseissa. Kiristysten vastustajat puolustavat oikeutta perhe-elämään ainakin kolmesta eri syystä. Ensinnäkin oikeutta perhe-elämään pidetään itseisarvona. Toiseksi oikeutta perhe-elämään puolustetaan myös siksi, että perheenyhdistämisen edellytysten kiristämistä pidetään häpeällisenä ja haitallisena Suomen maineelle ihmisoikeustoimijana. Kolmanneksi ehdotettuja kiristyksiä pidetään Suomen arvojen vastaisena. Kiristysten kannattajat taas haastavat normia painottamalla kiristysten välttämättömyyttä ja vetoamalla esimerkiksi Suomen etuun, olosuhteiden haastavuuteen ja Suomen taloudelliseen kantokykyyn.