Vapauttavat vampyyrit: aikuistuminen, patriarkaatti ja vampyyrit modernissa goottiromanttisessa fiktiossa

Abstract

Goottiromantiikan naishahmot elävät perinteisesti miesten hallitsemassa yhteiskunnassa ja miesten ehdoilla, mutta goottiromantiikassa piilee myös tästä patriarkaalisesta vallasta vapauttavia elementtejä ja keinoja naiselle hallita omaa elämäänsä. Tutkielmassani pohdin kolmen uudehkon vampyyrifiktion teoksen kautta, miten naiset ja goottiromantiikan feminiinisoidut miehet navigoivat patriarkaatin normien ja sääntöjen joukossa aikuistuakseen ja itsenäistyäkseen. Tärkein kohdeteokseni on vuonna 1997 kantaesitetty saksankielinen musikaali Tanz der Vampire, joka sekä parodioi goottiromantiikan ja vampyyrifiktion kliseitä että sallii hahmojensa manipuloida niitä saavuttaakseen päämääriään. Analysoin sekä musikaalin librettoa että Wienissä näkemääni teatteriesitystä niin feministisen kirjallisuudentutkimuksen, Dracula-tutkimuksen kuin musikaalitutkimuksenkin tarjoamista näkökulmista. Keskityn etenkin vampyyrin pureman symboliikkaan, vampyyritarinoiden stereotypioihin ja sukupuoliroolien muuttumiseen. Kontrastina Tanz der Vampirelle hyödynnän yhtä tyyliltään perinteistä ja yhtä nykyaikaista romanttista vampyyritarinaa, joissa on henkilöhahmojen kannalta sama asetelma kuin Tanz der Vampiressa. Elokuva Bram Stoker's Dracula (1992) tarjoaa perinteisen esimerkin populaarikulttuurin romantisoidusta, traagisesta vampyyrihahmosta, joka herättää naishahmojen seksuaaliset vietit ja toisaalta käyttää heitä hyväkseen. Twilight-romaani (2005) taas yhdistää suojelevan sankarin ja uhkaavan vampyyrin yhdeksi verta imeväksi satuprinssiksi, joka sekä kontrolloi että voimauttaa rakkautensa kohdetta. Kaikissa kolmessa teoksessa vampyyri osoittautuu keinoksi paeta ympäröivän yhteisön patriarkaalista valtajärjestelmää ja muuttua objektista itsenäiseksi subjektiksi. Samalla vampyyri kuitenkin myös omalla tavallaan edustaa patriarkaattia ja valtaa, joka kontrolloi uhrejaan.