Ihmisyyden rakentuminen ei-inhimillisessä: Posthumanismi Osamu Tezukan sarjakuvasarjan Astro Boy kerronnassa

Abstract

Tutkielma tarkastelee Osamu Tezukan sarjakuvasarjan Astro Boyn kerronnan eri tasoja sekä niiden suhdetta posthumanismiin. Tutkimuksen tarkoituksena on eritellä Astro Boyssa esiintyvien henkilöhahmojen inhimillisten ja ei-inhimillisten piirteiden suhdetta, sekä teoksessa käytetyn kerronnan esittämää kritiikkiä antroposentrismiä kohtaan. Tutkimusmenetelmänä toimii tekstianalyysi kohdeteoksen kerronnasta. Teoreettinen kehys analyysille muodostuu posthumanistisesta ja sarjakuvakerronnallisesta tutkimuksesta. Analyysi rakentuu myös kerronnassa esiintyvien teemojen ympärille, jotka keskittyvät kysymyksiin liittyen inhimilliseen kokemukseen ja ihmisyyden määrittelyyn.

Ensimmäisessä käsittelyluvussa sovellettavan sarjakuvatutkimuksen taustateorioina toimivat Barthesin verbaalisten merkkien pääfunktiot ja Cohnin visuaalisen kerronnan kielioppi, joiden perusteella tuodaan esille kohdeteoksen kerronnan tasojen muodostama sarjakuvamediumia hyödyntävä kokonaisuus. Toisessa käsittelyluvussa avataan antropomorfismin suhdetta antroposentrismiin kohdeteoksessa esitetyn ihmisten ja robottien välisen suhteen kautta. Taustateoriana toimii Agambenin esittämä idea inhimillisen virheellisyyden siirtämisestä sisäisen eläimellisyyden viaksi, mikä havainnollistaa ihmisen asemaa robotin rakentajana. Kolmas käsittelyluku jatkaa ihmisyyden rajojen käsittelyä taustateorioinaan Sontagin määrittelemä termi ”ihmisen kategoria” ja Coeckelberghin esittämä antroposentrismiä vastaan toimiva subjektin ja objektin vastakkainasettelu. McKenzien idea inhimillisen subjektiviteetin jakautumisesta katsojuuden ja toimijuuden tasoille havainnollistaa myös kohdeteoksen robottihenkilöhahmojen oman subjektiivisen identiteettikokemuksen käsittelyprosessia.

Tutkielman ensimmäisessä käsittelyluvussa havainnollistetaan Astro Boyn kerronnan tasojen muodostaman kokonaisuuden tehtäväksi vieraannuttavan kohosteisuuden luominen hyödyntäen sarjakuvamediumin sanallisia ja kuvallisia piirteitä. Toisen käsittelyluvun päätelminä toimivat ihmisen samanaikaisesti rakentava ja rikkova suhde ihmisyyden rajaan antropomorfismin nurkkaan ajamana, sekä antroposentrismin ja posthumanismin idealististen ääripäiden samankaltaisuus. Antroposentrismin esitetään myös sumentavan ihmisen kategorialle asetettujen mahdollisten rajojen havainnointikykyä. Kolmannen käsittelyluvun analyysi nostaa esille subjektiviteetin ja ruumiillisuuden merkityksen yksilön identiteettikäsityksen rakentumiselle, sekä idean ihmisyyden ydinolemuksen pohjautumisesta subjektin oman ihmisyytensä ja sen rajojen määrittelyn jatkuvaan tavoitteluun. Astro Boyn päähenkilön vieraannuttava identiteettikokemus painottuu konkreettisesti inhimillisen ja ei-inhimillisen olemuksen rajankäyntiin, ja täten henkilöhahmon päätellään kykenevän edustamaan inhimillisyydessä ihanteelliseksi koettua ydinolemusta ei-inhimillisten piirteidensä mahdollistamana.