Algoritminen päätöksenteko julkisessa hallinnossa – etenkin koneoppimisen näkökulmasta
Peuraniemi, Sirpa (2020)
2020
Hallintotieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Degree Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004294554
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004294554
Tiivistelmä
Algoritminen päätöksenteko on tullut osaksi Suomen julkisen hallinnon päätöksentekoa. Se on rikkonut perinteistä viranomaiskäsitystä, sillä algoritmisessa päätöksenteossa päätöksen tekee ihmisen sijasta kone joko täysin itsenäisesti tai yhteistoiminnassa ihmisen kanssa. Algoritmisen päätöksenteon erotessa virkamiehen päätöksenteosta, on se tuonut julkisen hallinnon päätöksentekoon myös omat haasteensa. Lisäksi teknologian kehityksen myötä algoritmeille on muotoutunut mahdollisuuksia kehittyä automaatiosta yhä itsenäisemmiksi päätöksentekijöiksi. Ihmiskontrollista irtautuukin koneoppiminen, jossa algoritmi kyetään harjoitusdatan avulla opettamaan toimimaan itsenäisesti siten, ettei sitä tarvitse erikseen ohjelmoida.
Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten koneoppimiseen perustuva algoritminen päätöksenteko voidaan julkisessa hallinnossa toteuttaa voimassa olevan lainsäädännön mukaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaankin koneoppimisen soveltamisen mahdollisuutta julkisen hallinnon päätöksenteossa. Tutkimuksessa paneudutaan oikeustieteellisestä näkökulmasta koneoppimiseen osana algoritmista päätöksentekoa, sekä sen tuottamiin haasteisiin. Tutkielmassa syvennytään oikeuskirjallisuuden avulla Suomen kansalliseen lainsäädäntöön sekä EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen. Lisäksi koneoppimista käsitellään kirjallisuuden avulla prosessina, jotta kyetään saamaan kokonaisvaltainen oikeudellinen näkemys koneoppimisesta julkisen hallinnon päätöksenteossa. Metodiltaan tutkimus on lainopillinen.
Tutkimuksessa käy ilmi se, että koneoppimista on voimassa olevan lainsäädännön valossa hankala soveltaa julkisen hallinnon algoritmiseen päätökseen. Tämä ei kuitenkaan täysin johdu koneoppimisen soveltumattomuudesta teknologiana. Algoritmista päätöksentekoa säädellään vähän niin Suomen kansallisessa lainsäädännössä kuin myös tietosuoja-asetuksessa. Suomen lainsäädännön osalta yleislainsäädännön sijaan algoritmisen päätöksenteon sääntely on hajautunut sektorikohtaisiin lakeihin. Yleislainsäädännössä algoritmista päätöksentekoa säädellään samoin kuin virkamiehen päätöksentekoa, jolloin algoritmisen päätöksenteon suhteen on jäänyt avoinna olevia kysymyksiä esimerkiksi läpinäkyvyyden ja virkavastuun kohdentumisen suhteen. Lainsäädännön vähäisyys tekeekin koneoppimisen soveltamisesta haasteellista.
Tietosuoja-asetuksen tarkoituksena on taas ollut vahvistaa rekisteröityjen oikeuksia henkilötietojensa suhteen. Tietosuoja-asetuksessa rajoitetaan henkilötietojen käyttöä, mikä on ristiriidassa laajaa dataa hyödyntävän koneoppimisen kanssa. Tietosuoja-asetuksen periaatteet henkilötietojen käytön rajoittamiselle eivät kuitenkaan sovellu, mikäli kyseessä on anonymisoidut tiedot. Tietosuoja-asetuksen henkilötietojen käsite on kuitenkin asetettu laajaksi jättäen anonymisoitujen tietojen käsitteen tulkinnanvaraiseksi. Algoritmisen päätöksenteon suhteen tietosuoja-asetus säätelee taas vähän. Tietosuoja-asetus jättää laajan liikkumavaran jäsenvaltioille säätää pelkästään automaattisesta päätöksenteosta kansallisissa lainsäädännöissään.
Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten koneoppimiseen perustuva algoritminen päätöksenteko voidaan julkisessa hallinnossa toteuttaa voimassa olevan lainsäädännön mukaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaankin koneoppimisen soveltamisen mahdollisuutta julkisen hallinnon päätöksenteossa. Tutkimuksessa paneudutaan oikeustieteellisestä näkökulmasta koneoppimiseen osana algoritmista päätöksentekoa, sekä sen tuottamiin haasteisiin. Tutkielmassa syvennytään oikeuskirjallisuuden avulla Suomen kansalliseen lainsäädäntöön sekä EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen. Lisäksi koneoppimista käsitellään kirjallisuuden avulla prosessina, jotta kyetään saamaan kokonaisvaltainen oikeudellinen näkemys koneoppimisesta julkisen hallinnon päätöksenteossa. Metodiltaan tutkimus on lainopillinen.
Tutkimuksessa käy ilmi se, että koneoppimista on voimassa olevan lainsäädännön valossa hankala soveltaa julkisen hallinnon algoritmiseen päätökseen. Tämä ei kuitenkaan täysin johdu koneoppimisen soveltumattomuudesta teknologiana. Algoritmista päätöksentekoa säädellään vähän niin Suomen kansallisessa lainsäädännössä kuin myös tietosuoja-asetuksessa. Suomen lainsäädännön osalta yleislainsäädännön sijaan algoritmisen päätöksenteon sääntely on hajautunut sektorikohtaisiin lakeihin. Yleislainsäädännössä algoritmista päätöksentekoa säädellään samoin kuin virkamiehen päätöksentekoa, jolloin algoritmisen päätöksenteon suhteen on jäänyt avoinna olevia kysymyksiä esimerkiksi läpinäkyvyyden ja virkavastuun kohdentumisen suhteen. Lainsäädännön vähäisyys tekeekin koneoppimisen soveltamisesta haasteellista.
Tietosuoja-asetuksen tarkoituksena on taas ollut vahvistaa rekisteröityjen oikeuksia henkilötietojensa suhteen. Tietosuoja-asetuksessa rajoitetaan henkilötietojen käyttöä, mikä on ristiriidassa laajaa dataa hyödyntävän koneoppimisen kanssa. Tietosuoja-asetuksen periaatteet henkilötietojen käytön rajoittamiselle eivät kuitenkaan sovellu, mikäli kyseessä on anonymisoidut tiedot. Tietosuoja-asetuksen henkilötietojen käsite on kuitenkin asetettu laajaksi jättäen anonymisoitujen tietojen käsitteen tulkinnanvaraiseksi. Algoritmisen päätöksenteon suhteen tietosuoja-asetus säätelee taas vähän. Tietosuoja-asetus jättää laajan liikkumavaran jäsenvaltioille säätää pelkästään automaattisesta päätöksenteosta kansallisissa lainsäädännöissään.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [9818]